Olet täällä

Metsäohjelma seikkailijoille

Yhdessä Metsään -ohjelmapainotuksen materiaalit ja metsäretkipaketit löytyvät nyt Partio-ohjelma.fi:n ohjelmapainotus -sivuilta! 

Seikkailijaikäkaudessa ryhdytään syventämään partiolaisen metsäntuntemusta. Myös metsien monimuotoisuus rupeaa tässä vaiheessa jo avartumaan. Minkälaisia erilaisia metsiä on ja mitä kaikkea sieltä löytyykään. Seikkailija on utelias ja oppii mielellään uusia asioita metsästä. Hän harjoittelee puulajien tuntemusta ja erilaista käyttöä.  Tämä linkittää käytön myös taloudelliseen puoleen. Aktiviteetit kuten saha ja puukko tutustuttavat seikkailijat erilaisten puumateriaalien ominaisuuksiin. Metsästä saatavien tuotteiden tuntemustakin voidaan jo syventää. Missä kaikkialla seikkailija havaitsee puusta tai metsästä saatavia tuotteita? Seikkailijaiässä voidaan metsävierailuja laajentaa eri alueilla sijaitseviin metsiin. Vartiot voivat käydä esimerkiksi tutustumassa kansallispuistoon ja siellä sijaitsevaan luontokeskukseen.

Metsäohjelman tavoitteet seikkailijoille:

  • Harjaantuu tutkimaan lähiympäristön ja kotiseudun metsäluontoa sekä tunnistamaan eri eliölajeja
  • Huomaa metsäluonnon monimuotoisuuden
  • Osaa hyödyntää metsäluonnon antimia
  • Ymmärtää luonnon suojelun tärkeyden
  • Ottaa omassa toiminnassaan ja käyttäytymisessään luonnon huomioon
  • Ymmärtää metsien merkityksen uusiutuvana luonnonvarana
  • Tietää, että suomessa on pääasiassa hoidettuja talousmetsiä
  • Osaa käyttää puuta käsityömateriaalina
  • Tutustuu tarinoiden kautta metsän ja puun merkitykseen suomalaisessa kulttuurissa

Aktiviteetit aihepiireittäin:

  • Rakentelu
  • Retkeily
  • Vastuullisuus
  • Luonnontuntemus
  • Monimuotoisuus

Saha

Seikkailija osaa käyttää ja säilyttää sahaa turvallisesti.

Kuvaus: Seikkailija harjoittelee turvallista sahan käyttöä.

Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on varmistaa, että sahaus sujuu turvallisesti. Hän käy vartionjohtajien kanssa läpi sahan käytön ja sahaamisen perusteet sekä turvallisuusasiat. Vartionjohtajan tehtävänä on opastaa vartiota sahauksessa sammolta saatujen ohjeiden mukaan. Hän huolehtii, että kaikki vartiosta saavat kokeilla.

Kesto: 60 min

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Kädentaidot, Työkalut

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat sahaavat puita joukkueen nuotioiltaa tai laavuyötä varten. Vartiot voivat kisata, mikä vartio sahaa ensimmäisenä tietyn määrän puita. Nikkaroikaa leirille kuivatuspuita, pöytiä, aitoja tai ilmoitustaulu. Rakentakaa kololla päiväkirjalle kannet pisto- tai lehtisahalla tai laatikko joukkueen tai vartion tavaroille. Alkukeväästä voitte rakentaa kolon pihalla linnunpönttöjä.

Toteutusvinkki 2: Sido solmu Leikkijät ovat piirissä kädet selän takana. Yksi leikkijöistä kiertää piiriä naru mukanaan. Hän antaa narun jonkun käteen ja sanoo esimerkiksi: sido jalussolmu. Tämän jälkeen hän jatkaa piirin kiertämistä kävellen. Ellei solmu ole valmis hänen saapuessaan uudelleen solmun tekijän kohdalle, joutuu tämä vuorostaan kiertämään piiriä.

Toteutusvinkki 3: Joukkue rakentaa päiväkirjalleen kannet pisto tai lehtisahalla. Seikkailijat voivat suunnitella sahattavaksi esimerkiksi joukkueen jogon tai tunnuksen. Vaihtoehtoisesti joukkue voi sahata laatikon joukkueen tai vartion tavaroille.

Toteutusvinkki 4: Vartio voi rakentaa linnunpönttöjä. Linnunpönttöjen tarkemmat mitat löytyvät netistä. Huolehtikaa siitä, että pöntöistä tulee asumiskelpoisia ja että ne kiinnitetään toimiviin paikkoihin. Myös pönttöjen huolehtimisesta tulee sopia.Muistakaa ilmoittaa tekemänne pönttö osaksi Miljoona linnunpönttöä kampanjaa! Pönttöohjeita löytyy muun muassa täältä:

 http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/29/linnunponton-rakennusohje-laatikkomalli

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/29/linnunponton-rakennusohje-tintinpontto

 

Puukko

Seikkailija osaa veistellä sekä ojentaa ja säilyttää puukkoa turvallisesti.

Kuvaus: Seikkailija harjoittelee puukon käyttöä. Seikkailija veistelee ja tutustuu turvallisuussääntöihin.

Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on huolehtia turvallisuudesta. Hän kertoo joukkueen puukkosäännöt, näyttää oikeat vuolemisotteet sekä korjaa virheelliset työskentelytavat. Myös puukon kuljettamista ja ojentamista on syytä harjoitella. Sampo huolehtii paikalle riittävästi puukkoja sekä ensiapuvälineet. Tarvittaessa hän valmistaa veistettävän esineen mallin. Vartionjohtajan tehtävänä on valvoa turvallisuutta veistämistilanteessa. Puukko kuuluu partiolaisen perusvarusteisiin. Sopiva terän pituus on 7 –10 cm tai partiolaisen oman kämmenen leveys. Liian ohut terä pureutuu puuhun liikaa. Tupen tulee olla sellainen, että puukko pysyy siinä hyvin. Puukon tulee olla puhdas, kuiva ja teroitettu. Tylsällä puukolla sattuu helpommin haavereita. Sammon kannattaa siksi varmistaa, että kaikki vartiolaiset harjoittelevat terävällä välineellä. Puukon teroittamiseen käy hiomakivi, joskaan kaikkia puukkoja ei kuitenkaan voi teroittaa.

Kesto: 60 min

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Kädentaidot, Työkalut

Toteutusvinkki 1: Puulusikka

Jokainen seikkailija valmistaa itselleen puulusikan. Lusikan ääriviivat piirretään puuhun. Lusikan perusmuoto veistetään esiin puukolla. Sitten lusikkaa aloitetaan kovertamaan. Tämä käy helpoimmin polttamalla. Puun päälle laitetaan pari hehkuvaa hiiltä ja hiiliin puhalletaan puhallusputkella tai pillillä. Ohuet reunat suojataan esimerkiksi savella. Musta, poltettu kuoppa kaavitaan puhtaaksi esimerkiksi pyöreällä kivellä ja pahimmat säröt poistetaan puuviilalla tai raspilla. Lopuksi lusikka hiotaan hiekkapaperilla. Lusikka kannattaa laittaa ennen käyttöönottoa vuorokaudeksi vahvaan suolaveteen, jotta se ei halkeaisi käytössä, ja öljytkää lopuksi se ruokaöljyllä.

Toteutusvinkki 2: Naulakko

Joukkue tekee kololle naulakon esimerkiksi partiopusseja varten. Naulakon pohjaksi käy lauta, koukuiksi joukkue etsii kaksihaaraisia puunoksia. Tarvikkeina voi käyttää puukkoa, sahaa, hiekkapaperia, nauloja ja vasaraa.

Toteutusvinkki 3: Joukkue valmistaa vuolemalla kehykset lasnäolotaululle tai vaikka puukonkäsittelyohjeille. Ohjeet voivat olla seuraavanlaiset:

  • Puukko säilytetään tupessa.
  • Puukko ojennetaan muille kahva edellä, hamarapuoli kämmeneen päin.
  • Puukkoa ei oteta mukaan peleihin ja leikkeihin, vaikka se olisi tupessa.
  • Puukko kädessä ei kävellä saati juosta. Kaatuessa tulee vahinko tai lipsahdus osuu ohikulkijaan.
  • Puukolla vuoleksitaan aina itsestä poispäin ja varoen muita lähellä olevia.
  • Puukkoa ei heitellä kantoihin tai seiniin, koska se kimpoaa helposti takaisin tai muualle.
  • Puukkoa ei saa kantaa julkisella paikalla, koska se luokitellaan teräaseeksi.

 

Kirves

Seikkailija osaa käyttää ja säilyttää kirvestä turvallisesti.

Kuvaus: Seikkailija oppii käyttämään ja säilyttämään kirvestä turvallisesti.

Johtajan tehtävä: Sampo opastaa turvallisen kirveen käytön ja valvoo puiden hakkuuta. Vartionjohtaja toimii sammon ohjeiden mukaan: valvoo vartionjäsenten turvallisuutta ja sääntöjen noudattamista.

Kesto: 90 min

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Kansalaistaidot, Työkalut

Toteutusvinkki 1: Ensin sampo opastaa joukkueelle, miten kirvestä käytetään ja kuljetetaan. Kirveen käytön opettelussa on tärkeintä turvallisuus. Puita hakatessa seistään tukevassa haara-asennossa, jotta hutiin osuva kirves ei heilahtaisi omaan jalkaan. Kirveestä on syytä pitää tukevasti kiinni, ettei se sinkoa kädestä lyönnin voimasta. Jos kirveen kanssa liikutaan, kannetaan kirvestä terästä tukevasti kiinni pitäen. Vartio harjoittelee vartionjohtajien johdolla. Puita voi hakata joukkueen nuotioiltaa tai laavuyötä varten. Seikkailijat voivat myös kokeilla teroittaa telttakiiloja kirveellä. Sampo valvoo turvallisuutta!

Lisätietoa kirveen käytöstä eri tilanteissa ja turvallisista toimintamalleista on Reppu-kirjan sivulla 231. Tarvikkeet: kirves, puita, ensiapuvälineet

Toteutusvinkki 2: Myös kirves kuuluu partiolaisten perustyökaluihin. Kirvestä kuljetetaan terä suojattuna ja terästä kiinni pitäen, ja se ojennetaan toiselle terä alaspäin. Kirveitä valmistetaan eri kokoisia: pieni retkikirves otetaan mukaan vaellukselle ja pt-kisoihin, halkaisukirveellä suurikin pölli halkeaa helposti halkotalkoissa. Lyhytvartisella kirveellä osumatarkkuus on parempi ja se sopii paremmin lyhyille henkilöille tai kokemattomille kirveen käyttäjille.

Pitkävartisella kirveellä työ on tehokasta, koska varren pituuden kasvaessa heilahtavan terän nopeus ja liike-energia kasvaa. Halkoja hakattaessa seisotaan tukevasti hajareisin ja varmistetaan, ettei lähietäisyydellä seiso ketään. Jos halkaistava pölli ei ole tasaisen pyöreärunkoinen, niin havupuupölli halkeaa helpoimmin leveältä puolelta ja lehtipuu kapeammalta puolelta. Kaikki puut kannattaa halkoa mahdollisimman tuoreena. Kaikkein helpoiten halkeaa vastakaadettu puu talvisaikaan. Mitä kuivempaa puu on, sitä vaikeampaa on halkaiseminen, koska kuivuessaan puu kutistuu eli tulee tiiviimmäksi. Puita kaataessa kannattaa lovi tehdä hieman vinoon puun syyn mukaisesti.

 

Retkiruokaa

Seikkailija osaa valmistaa yksinkertaisen lämpimän aterian retkikeittimellä ja osaa huolehtia hygieniasta ruokaa valmistaessaan. Hän toimii yhteistyössä vartiokavereidensa kanssa.

Kuvaus: Seikkailija käyttää retkikeitintä ruoan valmistukseen. Seikkailija kuvailee valmistamansa ruuan ulkonäköä ja makua.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjeistaa vartionjohtajia retkikeittimen käytössä, elintarvikkeiden käsittelyssä sekä ruoan valmistuksessa. Sammon tehtävänä on valvoa palo- ja elintarviketurvallisuutta sekä hygieenisyyttä. Vartionjohtaja toimii sammon ohjeiden mukaan ja valmistaa yhdessä vartion kanssa ruokaa retkikeittimellä. Vartionjohtajantehtävänä on varmistaa, että jokainen vartion jäsen osallistuu ruoan valmistukseen, retkikeittimen käyttöön ja siivoukseen.

Kesto: Ilta

Paikka: Retki, metsä

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Järjestäytyneen yhteispelin hallitseminen

Taitoalue: Retkeily, Ruokakulttuuri

Toteutusvinkki 1: Vartiot suunnittelevat itse oman retkikeittimellä valmistettavan ruokansa edellisessä kokouksessa. Jos aikaa on, vartio käy myös ruokaostoksilla yhdessä.

Toteutusvinkki 2: Vartio valmistaa keittimellä kiinalaista ruokaa.

Noin kolmen hengen annokseen tarvitaan

250 g riisinuudeleita

200 g porkkanaa

1 sipuli

muutama herkkusieni

200 g muita wokkiin sopivia kasviksia (esim. kaalia, kesäkurpitsaa tms.)

75 ml soijakastiketta

tilkka öljyä

2 dl vettä

3 rkl perunajauhoa

Koska kyseinen ruoka kypsyy nopeasti, kannattaa kaikki valmistelut tehdä ennen varsinaisen kypsentämisen aloittamista. Vartio pilkkoo ja silppuaa kaikki kasvikset. Kun kasvikset on pilkottu, nuudelit keitetään ohjeen mukaan ja vesi valutetaan pois. Kypsien nuudelien sekaan kannattaa laittaa pieni tilkka öljyä, etteivät ne jähmety köntiksi. Nuudeli kattila laitetaan kansipäällä sivuun odottamaan ja valmistetaan kastike. Sipulit kuullotetaan öljyssä kattilan pohjalla, jonka jälkeen joukkoon lisätään porkkanat ja muut kasvikset. Kasvisten annetaan kypsyä hetken aikaa, jonka jälkeen lisätään soijakastike mukaan. Kolme ruokalusikallista perunajauhoja sekoitetaan pariin desilitraan vettä. Kun kasvikset ovat halutun kypsyisiä, suurus kaadetaan pienissä erissä ohuena nauhana kastikkeen sekaan ja sekoitetaan. Jos kastikkeesta tulee liian paksua, joukkoon voi lisätä lisää vettä ja sekoittaa hyvin. Annos kannattaa syödä pikimmiten, vaikkapa syömäpuikkoja käyttäen.

Toteutusvinkki 3: Vartio valmistaa keittimellä jonkin pääruuan. Hyviä pääruokia ovat esimerkiksi erilaiset keitot (makkara-, jauheliha-, sose-, nakki- tai linssikeitto), padat (makaronijauhelihapata tai riisinakkihernemaissipaprikapata), couscous sekä perunamuusi jonkin kastikkeen kera. Tarkempia reseptejä löytyy netistä.

Toteutusvinkki 4: Vartio valmista keittimellä jonkin jälkiruuan tai retkiherkun. Hyviä jälkiruokia ovat esimerkiksi popcornit, kiisseli tai omenapaistos kypsentämällä omenat paistamalla.

Toteutusvinkki 5: Kun ateria on valmis, vartio keksii mahdollisimman monta erilaista kiitoshuutoa, joissa käytetään mahdollisimman monia erilaisia ruokaa kuvailevia adjektiiveja.

Toteutusvinkki 6: Vartio valmistaa jälkiruuaksi kahvilla suklaakiisselin.

Noin kolmen hengen annokseen tarvitaan

6 rkl maitojauhetta

0,75 dl maissitärkkelystä

0,75 dl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4,5 dl vettä

Kiisselin kuivat ainekset sekoitetaan kattilassa 1,5 dl:an kylmää vettä. Joukkoon lisätään hyvin sekoittaen 3 dl kehuvaa vettä. Kiehuva vesi sekoitetaan joukkoon ja koko keitosta keitetään kunnes kiisseli alkaa pulpahdella. Kiisseliä täytyy sekoittaa koko ajan pohjaa myöden, jotta se pala pohjaan. Tällä reseptillä kiisselistä tulee todella paksua, lähes vanukasmaista. Kuuma seos kaadetaan jäähtymään jokaisen vartiolaisen kuppiin. Sen voi koristella esimerkiksi vaahtokarkeilla tai metsästä löytyvillä marjoilla.

 

Yö laavussa

Seikkailija saa kokemuksen kevytmajoitteen käytöstä ja siinä yöpymisestä.

Kuvaus: Seikkailija yöpyy laavussa, louteessa tai erätoverissa.

Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on ohjeistaa ja auttaa seikkailijoita pystyttämään majoitteet, sillä kyseessä on seikkailijoiden ensikosketus kyseisiin majoitteisiin. Majoitteet kannattaa pystyttää vartioittain päivällä, kun seikkailijoilla on vielä virtaa ja on valoisaa. Sammon kannattaa antaa kaikille pientä tehtävää, jotta seikkailijat eivät turhaudu seisoskeluun. Aikuinen myös nukkuu seikkailijoiden kanssa, joten jos sampoja on vain yksi, kannattaa pyytää toinen aikuinen mukaan ensimmäiselle yöretkelle. Sammon on huolehdittava ennen nukkumaan menoa siitä, että kaikilla on asianmukainen nukkumapaikka ja että tavarat ovat sateen suojassa. Turvallisuuden tunteen luominen on iltasella tärkeää: muun muassa pissareissut ja sopiva vaatetus kannattaa käydä lävitse. Sampo muistuttaa, että aikuisen saa herättää tarvittaessa keskellä yötäkin.

Kesto:

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Johonkin kuuluminen ja sitoutuminen, Luontosuhde

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Retkeily

Toteutusvinkki 1: Jos lippukunnassa on tapana käyttää erilaisia kevyt majoitteita, voidaan vartion retkellä toimia siten, että ensimmäisen yön jälkeen vartiot vaihtavat majoitteita, jolloin jokainen saa kokemuksen useammassa eri majoitteessa yöpymisestä.

 

Jokamiehenoikeudet

Seikkailija tuntee jokamiehenoikeudet ja ymmärtää niiden luonteen arvokkaina yhteisinä pelisääntöinä.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu luonnossa liikkujan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Seikkailija saa perustiedot siitä, mikä luonnossa retkeiltäessä on sallittua ja mikä kiellettyä.

Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on kertoa jokamiehenoikeudet seikkailijoille mielenkiintoisella tavalla. Hän ohjaa seikkailijat huomaamaan, että suomalainen käytäntö on maailman mittakaavassa todella harvinainen ja ainutlaatuinen. Sampo ohjaa seikkailijaa myös siihen, että oikeuksien myötä luonnossa liikkujalla on myös vastuu toiminnastaan. Vartionjohtajan tehtävänä on toimia vartioiden tukena eri toteutustavoissa.

Kesto: 60 min

Paikka: Kolo, retki, metsä

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Kansalaisuus, Luonnontuntemus ja -suojelu, Retkeily

Toteutusvinkki 1: Vilisevät virheet: Sampo laatii retkitarinan, joka vilisee virheitä. Seikkailijoiden tehtävänä on pohtia, mitä luonnossa liikkumiseen liittyviä virheitä tarinassa on ja miten olisi pitänyt käyttäytyä.

Esimerkkejä virheistä: pullojen rikkominen luontoon, roskaaminen, linnunpesien ja muurahaispesien hävittäminen, linnunmunienkerääminen, kalastus ilman lupaa, puiden kaataminen, viljapellossa käveleminen, toisen pihamaalle luvatta meno, uiminen toisen kotirannassa luvatta, polttopuiden kerääminen, tulenteko ilman maanomistajan lupaa.

Toteutusvinkki 2: Roskatalkoot

Vartio menee metsään tai rannalle ja etsii mahdollisimman monta jokamiehenoikeuksien rikkomusta. Korjatkaa samalla roskat roskikseen.

Toteutusvinkki 3: Maastoleikissä vartiot kulkevat yksitellen kymmenenkysymyksenkauttalähdöstämaaliin. Maastossa on väittämiä, jotka ovat jokamiehenoikeuksien nojalla oikein tai väärin. Maalissa käydään koko seikkailijajoukkueen kanssa läpi, miksi vastaus oli kunkin kysymyksen kohdalla oikea tai väärä. Voittajaa ei tarvitse julistaa. Väitelauseista voi tehdä ryhmän taitojen mukaan helpompia tai haastavampia.

Toteutusvinkki 4: Sampo antaa vartioille rikkinäisinä lauseina listan jokamiehenoikeuksista. Vartioiden tehtävänä on koota lauseet. Sen jälkeen jokainen vartio piirtää, valokuvaa tai etsii lehdistä sopivan kuvituksen jokaiselle jokamiehenoikeudelle. Kuvan ja tekstin yhdistelmästä voi koota kollaasin kolon seinälle.

Jokamiehen oikeuksista ja niiden ainutlaatuisuudesta:

Se, että Suomessa liikkuminen luonnossa on melko vapaata, johtuu suurelta osin jokamiehenoikeuksista, jotka ovat maailman mittakaavassa harvinaislaatuiset. Samanlaiset oikeudet ovat voimassa lähinnä vain muissa Pohjoismaissa. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen kansalaisen oikeuksia käyttää luontoa. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa mitään. Oikeuksiin sisältyy myös vastuuta: oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavasti. Opeta siis joukkueesi arvostamaan ja kunnioittamaan jokamiehenoikeuksia.

Jokamiehenoikeuksien mukaan levähtäminen, uiminen, auringon ottaminen ja tilapäinen leiriytyminen, kuten viikonlopun tai muun lyhyen ajan kestävä telttailu, on yleensä sallittua luonnossa, jos siitä ei aiheudu vahinkoa. Pitkäaikaiseen oleskeluun ja leiriytymiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Lisätietoa jokamiehenoikeuksista: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450) 

 

Sytyke

Seikkailija tietää, mikä on kiehinen ja miten sitä käytetään.

Kuvaus: Seikkailija harjoittelee valmistamaan ja käyttämään erilaisia sytykkeitä.

Johtajan tehtävä: Sampo näyttää mallia, ohjaa seikkailijoita ja valvoo turvallisuutta. Vartionjohtaja johtaa vartion työtä.

Kesto: 45 min

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Tuli

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat kokeilevat erilaisia sytykkeitä: sanomalehteä, kiehisiä, kuusen kuivia alaoksia, käpyjä, steariinisytykkeitä, sytytyspaloja, tuohta. On hyvä käyttää koko ajan samantyyppistä nuotiota ja tarkastellaa syttymistä. Sen jälkeen seikkailijat voivat vetää johtopäätöksiä. Seikkailijat valmistavat vartioittain mallin mukaan kiehisiä ja muita sytykkeitä. Sampo näyttää ensin mallia ja ohjaa sitten vartiot vuolemaan mallin mukaisia kiehisiä. Sampo korjaa tekniikkavirheet, antaa palautetta, neuvoo ja valvoo turvallisuutta!

Toteutusvinkki 2: Tulen syttymiseksi palavan materiaalin pitää olla mahdollisimman kuivaa. Paperi ei ole sytykkeenä paras mahdollinen ainakaan ulkona, sillä paperi palaa alhaisella lämpötilalla ja tuulen kuljettama ilma polttaa paperin hetkessä. Paperi toimii kuitenkin paremman puutteessa suojatussa tulisijassa, kuten takassa. Silloin kannattaa ottaa esim. sanomalehtipaperia nippu ja repiä siitä suikaleita tai pyörittää suikaleista harakanpesän näköinen nyytti ja kokeilla sytytystä. Puuaines palaa korkeammassa lämpötilassa kuin paperi, minkä vuoksi siinä on enemmän palovoimaa. Tämän vuoksi halosta vuollut kiehiset (kuva!) ja kuiva koivun tuohi ovat hyviä sytykkeitä. Tärkeää syttyvässä materiaalissa on suuripinta-ala. Siksi kiehiseen veistellään paljon viiltoja ja tuohta revitään yhdestä isosta kappaleesta pienemmiksi. Sytytykseen voi kokeilla myös kuusen kuivia alaoksia: Alaoksia kerätään nipuksi ja taittellaan kasaksi nuotion pohjalle. Kuusen alaoksat ovat parhaiten suojassa tuuheiden oksien alla, joten ne ovat varmimmin kuivia vuodenajasta riippumatta. Muista, että elävästä puusta ei saa repiä tuohta tai kaarnaa sytykkeeksi. Se on myös kosteaa, eikä toimi sytykkeenä kunnolla! Kaupoissa myynnissä olevia sytykkeitä, kuten sytytyspaloja, on hyvä kokeilla. Etenkin syksyllä ja talvella on sääoloja, joissa ei ole käytettävissä mitään kuivaa palomateriaalia. Sytykkeitä on hyvä testata retkellä, mutta kololla voi myös vuolla ja kokeilla sytykkeiden tekemistä ilman sytyttämistä. Nuotion sytykkeenä ei saa koskaan käyttää polttonesteillä valeltuja puita tms. Polttonesteet kuuluvat grillaukseen ja öljylamppuun ja niiden pakkauksiin on hyvästä syystä painettu ”Vaarallinen”-teksti.

Vinkki! Parhaiten sytykkeitä löytyy esim. halkolaatikon pohjalta tai puuliiterin lattialta, jonne on yleensä kasaantunut pieniä puutikkuja ja haloista irronnutta tuohta tai kaarnan paloja.

Vinkki! Upottamalla tulitikun massapään steariiniin saat varsin hyvin vedenpitäviä ja syttyviä tulitikkuja leiriolosuhteisiin.

Toteutusvinkki 3: Munakennosytykkeet Munakenno leikataan suikaleiksi. Suikaleet kastetaan vanhoista kynttilöistä sulatettuun steariiniin kauttaaltaan. Sytykkeiden annetaan kuivua. Kuivat sytykkeet pakataan minigrip-pussiin. Retkellä sytykkeet taitetaan keskeltä, ja sytytytetään pahvi. Steariini palaa iloisesti, mutta nopeasti. Steariinin voi sulattaa tavallisessa kattilassa. Sulatuksen jälkeen kattilaa ei voi käyttää enää ruoanvalmistukseen. Munakennoista ja steariinista voi myös tehdä hienoja sytykeruusuja. Ohjeita löytyy netistä hakusanalla sytykeruusut

Toteutusvinkki 4: Sytytyspalat vanhoista sanomalehdistä Vanhoja sanomalehtiä revitään palasiksi ja pannaan likoamaan veteen. Seosta hämmennetään niin, että siitä saadaan puuroa. Seoksesta puristetaan levyjä tai möykkyjä. Möykyt voi panna esimerkiksi munakennoon, ja niitten annetaan kuivua huoneenlämmössä tai varovasti uunissa. Vanhoja kynttilöitä tms. sulatetaan varovasti vanhassa kattilassa ja kastellaan kuivatetut möykyt siinä.

 

Talviteltassa

Seikkailija saa kokemuksen kaminateltassa yöpymisestä.

Kuvaus: Seikkailija osallistuu talviteltan pystyttämiseen ja yöpyy siinä.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjaa ja opettaa.

Kesto: Viikonloppu

Paikka: Retki, leiri

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Järjestäytyneen yhteispelin hallitseminen

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Retkeily

Toteutusvinkki 1: Joukkue pystyttää yhdessä puolijoukkueteltan. Sampo jakaa makuupaikat seikkailijoille järkevästi ja neuvoo majoittumisessa. Joukkue sopii kipinävuoroista ja käy kipinämikon tehtävät läpi. Seikkailijat ovat kipinässä pareittain. Johtajat tai mukana olevat vanhemmat retkeläiset hoitavat yösydämen kipinävuorot. Lisää ohjeita mm. lumiankkureista ja solmuista on Reppu-kirjassa. Talviteltassa yöpymiseen yhdistyy luonnollisesti kipinässä-aktiviteetti, jossa käydään läpi kipinämikon ohjeet (ks. Reppu-kirja).

Tarvikkeet: puolijoukkueteltta ja pystyttämisvälineet: salkosarja tai riukua, narua, halkoja lumiankkureiksi, kirves, rautalapio, lumilapio, saha, puukko, kiilojen hakkaamista varten leka tms.

 

Kipinässä

Seikkailija tuntee kipinämikon tehtävät.

Kuvaus: Seikkailija opettelee kipinämikon tehtävät ja valvoo kipinämikkona.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa sunnitelussa ja järjestelyssä ja on seikkailijan tukena. Sampo vastaa turvallisuudesta.

Kesto: 60 min

Paikka: Retki, leiri

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Retkeily

Toteutusvinkki 1: Sampo kertoo kipinämikon tehtävistä. Koska lisätään puita? Mitä muuta pitää tehdä? Käydään läpi myös, miten toimitaan mahdollisessa hätätilanteessa. Kipinämikkovuorot jaetaan niin, että ensikertalainen saa pariksi kokeneemman. Tarvittaessa myös aikuiset johtajat voivat toimia tukena läpi yön - pimeässä valvominen yksin tai kaksinkin saattaa olla alkuun pelottavaa. On hyvä varata naposteltavaa ja lukemista tai seikkailijat voivat pitää kipinävihkoa, johon voi piirrellä ja kirjoitella. Retkellä teltta kannattaa pystyttää jo päivällä ja hakata halot yötä varten yhdessä. Vaikka se ei kovan huhkimisen jälkeen innostaisikaan, on kuitenkin parempi tehdä halot päivänvalossa. Näin kenenkään ei tarvitse herätä halonhakkuun paukkeeseen keskellä yötä, eikä halon hakkuu ole kovin turvallistakaan väsyneenä keskellä yötä. Harjoitellaan myös hätäpoistumista teltasta. Kaikki menevät ”nukkumaan” omalle makuualustalle. Kipinämikko huutaa ”Tulipalo!”, jolloin kaikkien on poistuttava nopeasti teltasta. Reunalla nukkuvat pääsevät ovesta, mutta muut poistuvat liepeiden alta. Jos joku ei herää, hänet kiskotaan ulos makuupusseineen. Tätä kannattaa harjoitella ennen kamiinan pystyttämistä ja ilman makuupusseja, jotta jokaisella olisi vielä illalla kuiva nukkumapaikka eikä kamiinaa tarvitsisi pystyttää uudelleen.

Tarvikkeet: puolijoukkueteltta kamiinoineen, sammutusvesiämpäri, kipinävihko, kynä

Toteutusvinkki 2: Kipinämikon tärkeimmät tehtävät ovat pitää kamiinassa tulta ja pitää huolta teltassa nukkuvien turvallisuudesta. Kipinämikon tehtävät ovat vastuullisia, mikä pitää selittää tarkasti jokaiselle teltassa yöpyvälle. Kipinämikon tehtävät sovitaan yhdessä. Sen lisäksi, että yöpyjät nukkuvat teltassa vierekkäin kipinämikkojärjestyksessä, kipinävuoroista tehdään lista, joka jätetään kipinämikkojen käyttöön. Kipinämikkovuoroja järjestettäessä johtajan tulee huomioida yöpyjien ikä ja kokemus. Ensikertalaista ei pidä jättää kipinään yksin, vaan hänelle on hyvä järjestää pariksi kokeneempi kipinämikko, joka osaa ohjata häntä toimimaan tehtävässä oikein.

Kipinämikon tehtävät

1. Kipinämikko pitää tulta yllä lisäämällä polttopuita kamiinaan tarvittaessa.

2. Kipinämikko huolehtii, että kukaan nukkujista ei ole vaarassa, esim. liiku vaarallisen lähelle kamiinaa, joka voi sytyttää tai sulattaa nukkujan makuupussin.

3. Kipinämikon tehtävä on myös huolehtia, että esimerkiksi kuivatettavat vaatteet eivät ole vaarallisen lähellä kamiinaa.

4. Kipinämikko huolehtii, että hänellä on käytettävissään tarpeeksi polttopuita ja että niitä jää myös seuraavan kipinämikon käytettäväksi.

5. Kipinämikko on vastuussa siitä, että teltassa nukkuvat saavat nukkua rauhassa, joten hänen tehtävänään on säilyttää hiljaisuus teltassa.

Vinkki! Muistathan, että kamiina on yhtä turvallinen kuin käyttäjänsä.

Kannattaa varmistaa, ettei kukaan suunnittele kamiinan lämmityskisaa, sillä se on paitsi tyhmää, myös vaarantaa teltassa nukkuvat. Kipinämikko on vastuussa kaikista teltassa olevista!

Lisätietoa kipinämikon tehtävistä on Reppu-kirjan sivulla 205

 

Teillä ja poluilla

Seikkailija osaa suunnistaa kartan avulla kulkien teillä ja poluilla.

Kuvaus: Seikkailija oppii seuraamaan etenemistään kartalla ja kulkemaan teitä ja polkuja pitkin kartan avulla.

Johtajan tehtävä: Sampo on seikkailijoiden tukena ja turvana. Vartionjohtaja on vartion johtajana. Hän huolehtii siitä, että jokainen suunnistaa yhden rastivälin omalla vuorollaan.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Ulkona

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Luontosuhde

Taitoalue: Retkeily, Suunnistus

Toteutusvinkki 1: Kreppipaperilla merkataan suunnistusrata valmiiksi. Joukkueen kanssa tarkastellaan karttaa ja kerrataan, kuinka sitä luetaan. Sampo neuvoo ja opastaa alkuun ja kertoo myös, miten mahdollisessa eksymistilanteessa toimitaan. Vartiot lähetetään suunnistusradalle. Sampo valvoo, ettei kukaan joudu eksyksiin. Vartioiden tehtävänä on kulkea merkittyjä polkuja ja merkata karttaan kuljettu reitti. Samalla, kun vartio kulkee krepitettyä rataa ja piirtää kartalle kulkemaansa reittiä, vartio etsii maastosta karttaan merkityt kohteet, esimerkiksi voimalinjat, kivet ja talot. Sampo on merkinnyt kohteet ja antanut kysymykset valmiiksi, esimerkiksi ”Minkä värinen talo on?” tai ”Mitä lukee voimalinjan pylväässä?”

Tarvikkeet: kreppinauhaa, karttoja, kompasseja

Toteutusvinkki 2: Vartio voi järjestää perinteisen suunnistuksen tutussa maastossa teitä ja polkuja pitkin. Rastit viedään teiden risteyksiin, joista vartioiden tulee kerätä korttiin rastien tunnisteet. Lisäksi voi viedä hämyrasteja, joita ei tule kerätä. Joukkue voi myös osallistua paikallisen suunnistusseuran oravapolulle. Suunnistuskarttoja saa yleensä ostaa suunnistusseuroilta.

Tarvikkeet: karttoja, kompasseja

 

Metsän siimeksessä

Seikkailija osaa suunnistaa itse kokeneemman suunnistajan opastuksella

Kuvaus: Seikkailija suunnistaa kokeneemman suunnistajan kanssa.

Johtajan tehtävä: Sampo suunnittelee reitin ja hankkii tarvittavan määrän suunnistustaitoisia opastajia. (Esim. sampo, joku muu lippukunnan johtaja tai suunnistaja)

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Ulkona

Kasvatustavoite: Elämänhallinta

Taitoalue: Suunnistus

Toteutusvinkki 1: Kokeneemman suunnistajan kanssa on turvallista kokeilla yksinsuunnistusta. Kokeneempi suunnistaja voi olla sampo, joku muu lippukunnan johtaja tai suunnistusharrastaja. Seikkailijat lähtevät pareittain kokeneemman suunnistajan kanssa reitille. Seikkailijat voivat myös osallistua suunnistusseuran iltarasteille.

Tarvikkeet: kartat ja kompassit

Toteutusvinkki 2: Aktiviteetti voidaan yhdistää kisoihin tai rastirataan lippukunnan retkellä. Lippukunnan tarpojia, samoajia tai vaeltajia voi pyytää järjestämään joukkueelle iltakisa. Myös partiotaitokisoissa voi harjoitella suunnistamista käytännössä. Joukkueessa voidaan sopia, että jokainen suunnistaa vuoron perään kokeneen suunnistajan avulla.

Toteutusvinkki 2: Viuhkasuunnistus: Kaksi seikkailijaa ja yksi aikuinen Seikkailijat lukevat karttaa. Maaston muotoja katsotaan yhdessä aikuisen kanssa ja seurataan kulkua kartalta. Seikkailijat kokeilevat myös suunnanottoa. Ei kuljeta pelkästään polkuja pitkin, vaan edetään rastille suoraan suunnan avulla. Viuhkasuunnistuksessa on useita 1-5 rastin ratoja, jotka alkavat ja päättyvät samaan paikkaan. Tämä keskusrasti on yleensä mäen laki tai jokin muu selkeä maastopiste. Suunnistaja hakee ensin yhden viuhkan rastit ja palaa lähtöpaikkaan jatkaakseen sieltä seuraavalle viuhkalle. Jokainen viuhka voidaan piirtää omalle kartalleen tai kaikki viuhkat voidaan sijoittaa samalle kartalle.

Suunnanottoharjoituksessa kuljetaan kompassin avulla parinsadan metrin päässä olevalle rastille, jonka takana maastossa on selkeä pysäyttäjä (tie, oja, pitkä jyrkänne tms.) merkkinä siitä, että on kuljettu erehdyksessä rastin ohi.

Toteutusvinkki 3: Tiennäyttäjä

Jokainen vartiolainen on vuorollaan suunnistaja, jonka johdolla vartio etenee metsässä. Suunnistustaitoinen opastaja on mukana varmistamassa, että vartio ei pääse harhailemaan kovin kauas reitiltä. Opastaja antaa lopuksi palautetta ja kertoo vinkkejä seuraavaa kertaa varten. Jos on aikaa, vartio voi kulkea saman reitin heti uudestaan ohjeiden mukaan. 

 

Puulajit

Seikkailija tuntee yleisimmät Suomen puulajit ja niiden ominaisuudet polttopuina.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu erilaisiin puulajeihin ja niiden ominaisuuksiin polttopuina.

Johtajan tehtävä: Sampo järjestää retken, jossa puulajeihin voi tutustua ja tulentekoa harjoitella. Sampo kertoo puulajeista ja esittää sopivia kysymyksiä. Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 60 min

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Arkielämän taidot, Erä- ja leiritaidot, Luonnontuntemus, Metsä, Partion taidot, Retkeily, Tuli

Toteutusvinkki 1: Vartiot kokeilevat eri puulajeja polttopuina. Pohditaan yhdessä, mitä puulajia ja minkä kokoisia halkoja pitäisi käyttää nuotiossa, saunan pesässä, takassa tai kamiinassa. Yhdistäkää tämä aktiviteetti Sytyke-aktiviteettiin.

Toteutusvinkki 2: Vartiot kiertävät rastirataa, jossa tulee tunnistaa puita ja vastata puulajeja koskeviin kysymyksiin. Tunnistetaan puulajeja myös halkoina. Mistä tunnistaa havupuut ja lehtipuut?

Toteutusvinkki 3: Kokeillaan sytyttämistä eri puulajeista ja eri sytykkeillä. Mietitään, mikä on parasta polttopuuta missäkin tilanteessa. Vartiot kilpailevat nuotion sytyttämisestä kolmiosaisessa kilpailussa:

Tehdään ensimmäisessä osassa mahdollisimman hyvä nuotiopaikka, toisessa osassa otetaan aikaa ja yritetään saada 2 dl vettä kiehumaan mahdollisimman nopeasti. Nuotion saa tehdä vain luonnonmateriaaleista, eikä esimerkiksi valmiita klapeja saa käyttää. Tehdään lopuksi nuotiopaikka näkymättömäksi.

Toteutusvinkki 3: Kerätään näyttely eri puulajeista. Lajitellaan ne käyttötarkoituksen mukaan ja opetellaan samalla tunnistamaan puulajeja rungon perusteella muistipelin tapaan.

Toteutusvinkki 4: Lauletaan esimerkiksi iltahartaudessa laulu Kuusi paukkuu kokossasi. Laulu toimii myös muistisääntönä, miten eri puulajit sopivat nuotiopuiksi. Kuusi paukkuu kokossasi, varo siis sä vaatteitasi.

Haapa palaa taulan lailla,

liekki lämpöä on vailla.

Savu nousee katajasta,

sitten rungot syttyy vasta.

Kostea on raita,

puuta käytä ellet löydä muuta.

Lepästä saat hyvää tuhkaa,

suopa loppumaan jos uhkaa.

Koivu kuluu nopeasti,

käytä sitä varovasti.

Honka parhain kokkopuista,

rakovalkeata muista.

(säv. trad., san. Einar Fieandt)

 

Tehdään tulet

Seikkailija osaa tehdä nuotion.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu erilaisiin nuotiotyyppeihin ja harjoittelee tulen tekemistä.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjeistaa, ohjaa, neuvoo ja vastaa turvallisuudesta. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 30 min

Paikka: Retki, leiri

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Arkielämän taidot, Erä- ja leiritaidot, Kansalaistaidot, Metsä, Partion taidot, Retkeily, Tuli

Toteutusvinkki 1: Vartiot kisaavat siitä, kuka kasaa nopeimmin syttymiskelpoisen nuotion tai kuka rakentaa nopeimmin pyydetyn laisen nuotion.

Tarvikkeet: polttopuuta, sytykkeitä, tulitikut, puukko, kirves, saha

Toteutusvinkki 2: Jokainen vartiot tekee erilainen nuotio. Seurataan nuotioiden syttymistä ja palamisen etenemistä. Millainen nuotio sopii parhaiten mihinkä tarkoitukseen?

Tarvikkeet: polttopuuta, sytykkeitä, tulitikut, puukko, kirves, saha

Toteutusvinkki 1:

Ristikkonuotio

Ristikkonuotio on parhaiten palamaan lähteviä nuotioita, jos se on huolellisesti rakennettu. Ristikkonuotion rakentamiseen tarvitaan kaksi isompaa halkoa, halosta hakattuja pienempiä tikkuja sekä sytyke. Isommat halot laitetaan samansuuntaisesti lähekkäin toisiaan niin, että sytyke mahtuu niiden väliin. Sytyke asetetaan nuotion pohjalle ja pienemmät tikut asetellaan halkojen päälle, poikittain halkoihin nähden. Nuotio sytytetään sivulta aukosta, joka on saatu aikaan halot ja pienemmät tikut vastasuuntiin asettamalla. Ristikkonuotion päälle on helppoa lisätä puita ja sen rakenne kestää pitkään, eikä ole altis romahtamiselle.

Viuhkanuotio

Viuhkanuotion kokoamistapa on lähellä ristikkonuotiota, mutta siinä käytetään vain yhtä halkoa alimpana rakenteena. Viuhkanuotion rakentamiseen tarvitaan halko, halosta hakattuja pienempiä tikkuja sekä sytyke. Halko asetetaan nuotiopohjalle ja sytyke asetetaan halon viereen. Pienet tikut asetellaan viuhkamaisesti; toinen pää halon päälle, toinen nuotiopohjaa vasten. Sytyke sytytetään nuotion sivusta, halon ja pikkutikkujen jättämän raon kautta.

Kekonuotio eli Aku Ankka -nuotio

Kekonuotio on yleisimmin kuvattuja nuotioita, varsinkin sarjakuvissa kuten Aku Ankassa, mistä sen toinen nimitys johtuu. Kekonuotio rakennetaan 5 - 6 halon avulla, jotka tuetaan toisiaan vasten keoksi. Ennen kekoamista nuotion pohjalle sijoitetaan sytykkeet, jotka sytytetään keon kokoamisen jälkeen halkojen välistä. Kekonuotio toimii parhaiten juuri sarjakuvissa, sillä se yleensä sortuu aika pian sytyttämisen jälkeen. Tämän jälkeen nuotio näyttää läjältä ja sitä on hankalaa pitää muodossa.

Rakovalkea

Rakovalkea on pitkäkestoinen nuotiotyyppi, jonka rakentamiseenkin kuluu enemmän aikaa ja vaivaa. Rakovalkean kokoaminen lähtee ison pölkyn halkaisemisesta. Sen jälkeen nuotion pohjaksi tuleva pölkyn

puolikas tuetaan pienillä kepeillä. Sitten asetetaan alapuoliskon päihin halot. Tämän jälkeen nostetaan toinen puolikkaista pienten halkojen varaan, toisen puolikkaan päälle. Pölkyn puolikkaiden halkaisupinnat tulevat vastakkain. Pienten halkojen ansiosta pölkyn puolikkaiden väliin jää rako, johon sytykkeet asetellaan ja sytytetään.

Nuotiopuut on hyvä pilkkoa ennen käyttöä, sillä pyöreä puu palaa huonommin kuin halkaistu, koska halkaistussa puussa on enemmän paloalaa! Parhaan hiilloksen saat polttamalla nuotiossa koivua.

 

Yövyn tulilla

Seikkailija on yöpynyt tulilla.

Kuvaus: Seikkailija yöpyy avotulimajoitteessa tulilla. Seikkailija osaa käyttää lippukunnan avotulimajoitteita ja harjoittelee toimimista kipinämikkona.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjaa majoitteiden pystyttämisessä, nuotion rakentamisessa ja tulen sytyttämisessä. Sampo jakaa kipinävuorot. Sampo huolehtii turvallisuudesta ja pitää turvallisuuden tunnetta yllä. Sampo varmistaa ennen nukkumaanmenoa, että kaikilla on kuiva ja mukava makuupaikka ja että kipinämikot tietävät tehtävänsä. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto:

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Järjestäytyneen yhteispelin hallitseminen, Johonkin kuuluminen ja sitoutuminen, Luontosuhde

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Itsestä huolehtiminen, Metsä, Partion taidot, Päivän hyvä työ, Retkeily, Tuli

Toteutusvinkki 1: Vartio pystyttää majoitteet. Sen jälkeen vartio valmistautuu yöhön: hakataan vartioittain puita, rakennetaan nuotiopohjat, tehdään sytykkeitä ja sytytetään tulet. Lopuksi joukkue laatii kipinälistat. Yön aikana valvotaan tulta kipinävuoroissa. Retken lopussa seikkailijat keskustelevat yöpymisestä ja kipinämikkona olemisesta.

Toteutusvinkki 2: Joskus kipinävuorossa istuminen voi tuntua tylsältä, koska tahtoisi mieluummin nukkua. Vuoron ajaksi voi keksiä jotain hauskaa puuhaa, joka ei vie liiaksi huomiota tulen vartioinnilta. Kipinämikon tehtävän aikana voidaan kirjoittaa vartion kipinäkirjaa tai vaikka jatkotarinaa. Aamulla luetaan, mitä hauskaa tai jännittävää yön aikana on tapahtunut tai millainen tarina yön tunteina syntyi.

Toteutusvinkki 3: Tuli avotulimajoitteessa. Tuli sytytetään aina laavun eteen, joten laavu kannattaa sijoittaa niin, että tuuli käy laavun sivulta. Näin savu ei tule suoraan nukkujien päälle. Jos mahdollista, tulet kannattaa rakentaa noin 50 cm nukkujia korkeammalle. Tällöin lämpösäteet ulottuvat laavun perälle asti. Laavun pohjan tulisi myös viettää loivasti nuotioon päin. Laavussa nukutaan jalat tuleen päin, sillä niitä alkaa palella ensimmäisenä. Isosta kivestä tms. saa hyvän lämmönheijasteen, jos pystyttää laavun niin, että tulet jäävät kiven ja laavun väliin. Kun yövytään tulilla tai talviteltassa kamiinan lämmössä, tarvitaan aina kipinämikkoa. Tulta ei saa koskaan jättää yksin.

Kipinämikon tehtävät

Kipinämikko toimii teltan tai nuotion palovartijana. Hän ei saa poistua paikalta eikä nukkua. Hän valvoo, ettei hehkuva kamiina, nuotio tai lennähtänyt kipinä sytytä tulipaloa tai ettei tuli romahda nukkujien niskaan. Kipinämikon tehtävänä on myös pitää yllä tasaista, hyvää lämpöä. Se on vaikeampaa kuin uskoisi. Jäiset tai märätkin puut palavat, kunhan ne ovat riittävän pienikokoisia ja asetetaan hehkuvalle hiillokselle. Kipinämikko kuivattelee ja kääntelee kuivumaan asetettuja tavaroita sekä huolehtii, etteivät tavarat pääse kärventymään. Hän huolehtii yörauhasta sekä herättää kunnolla seuraajansa ja odottelee rauhassa, kunnes tämä on päässyt jalkeille asti. Kipinämikko valvoo aina nuotion äärellä, ei koskaan makuupussissaan. Seikkailijat huolehtivat kipinämikon tehtävästä pareittain. Yhdenkään seikkailijan ei tarvitse valvoa yksin. Kokeneet, vanhemmat retkeläiset voivat kokeilla yksinkin valvomista. Kipinässä oloa kannattaa harjoitella kämpässä ja kamiinateltassa ennen kuin vastuulla on avotuli. Kipinämikon tehtävät käydään aina läpi jokaisella retkellä ennen yöpymistä. Kipinämikolla pitää aina olla vesisanko nuotion tai kamiinan lähettyvillä. Kipinämikon tehtäviin kuuluu myös huolehtia nuotion ympärillä mahdollisesti kuivumassa olevista kengistä ja varmistaa, etteivät ne ole liian lähellä tulta ja ala palaa tai sulaa.

Toteutusvinkki 4: Sampo kertoo tarina kipinämikosta, joka tekee kaiken väärin. Seikkailijat saavat korjata kaikki kohdat, joissa tehtiin väärin. Keskustellaan siitä, kuinka virheet olisi voitu välttää tai kuinka ne korjattaisiin, jos itselle sattuisi samoin. Esimerkkivirheitä: kipinämikko ei siirrä kamiinaa koskettavaa tai liian lähellä tulta olevaa makuupussia kauemmas; nuokkuu omassa makuupussissaan kipinävuoronsa ajan; ei pidä vesisankoa lähettyvillä; lähtee puoleksi tunniksi huussiin; häiritsee nukkujia juttelemalla parinsa kanssa kovaäänisesti; unohtaa lisätä puita; laittaa jonkun kuivumassa olevat kumisaappaat liian lähelle tulta; unohtaa varmistaa, että seuraava kipinämikko on varmasti herännyt ennen kuin itse menee takaisin nukkumaan.

 

Metsätyypit

Seikkailija tunnistaa kotiseutunsa metsätyypit ja osaa valita järkevän leiripaikan sijainnin.

Kuvaus: Seikkailija perehtyy kotiseutunsa metsätyyppeihin kasvillisuuden avulla ja pohtii leiripaikan valintaa.

Johtajan tehtävä: Sampo toimii asiantuntijana, ohjaa ja neuvoo. Sampo järjestää retken alueelle, jossa on monipuolista luontoa. Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 60 min

Paikka: Retki, leiri

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Luonnontuntemus, Metsä, Partion taidot, Retkeily, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Tutkitaan maastoa ja kasveja retkillä. Mikä on paras retkimaasto? Miten kasvillisuus vaikuttaa siihen? Mietitään telttapaikan valintaa ja sen vaikutusta luontoon. Millainen on hyvä maasto leiriytymiselle? Miten hyvän maaston ja tietyn metsätyypin tunnistaa? Valitaan paikka maasto retkelle niin, että lähistöllä on mahdollisimman monipuolista luontoa ja metsätyypeille tyypillisiä kasveja tutkittavaksi ja tunnistettavaksi. Pystytetään laavut kolmeen erilaiseen paikkaan ja vertaillaan näitä paikkoja. Mitä hyvää ja mitä huono kussakin paikassa on? Huomioidaan esimerkiksi, että kangasmaa on kalliota pehmeämpi selän alla, suorannalta on vaikea mennä uimaan ja heinikkoon ei saa tehtyä turvallisesti nuotiota. Kasvillisuuden perusteella voidaan myös päätellä mm. maaston kosteus. Hyvä telttapaikka on esim. suon laita, avoin kallio tai järven ranta. Kun on yhden yön nukkunut suolla tai notkelmassa sateella, osaa pystyttää teltan muualle. Tutustutaan kulumisellearanmaastontuntomerkkeihinjapyritäänvälttämäänsellaisessa liikkumista. Esim. kuivat jäkälät, sammalikot ja hiekkatöyräät kärsivät ihmisten kulkemisesta.

Toteutusvinkki 2: Joukkue kerää vartioittain kasveja erilaisista metsistä ja kuivaa ja prässää niitä.

 

Luonnonsuojelija

Seikkailija kiinnittää huomiota ympäristöön ja sen tilaan. Hän toimii ympäristön puolesta.

Kuvaus: Seikkailija tutkii ympäristöä ja toimii aktiivisesti ympäristön puolesta. Seikkailijat valitsevat ja tekevät seuraavista aktiviteeteista kuusi.

Ekologiset valinnat

Seikkailija tietää, että omilla kulutustottumuksilla on väliä.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu siihen, miten omilla valinnoilla voi suojella luontoa.

Johtajan tehtävä: Sampo toimii asiantuntijana, ohjaa ja neuvoo. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 60 min

Paikka: Kolo, kaupunki, taajama

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Metsä, Päivän hyvä työ, Ruokakulttuuri, Talous, Yhteiskunta, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Joukkue käy kaupassa vaikka ennen retkelle lähtemistä.

Pyydetään kaupan henkilökunnan edustajaa haastateltavaksi kaupan ympäristöystävällisyydestä. Oletko saanut koulutusta ympäristön huomioimisesta työssäsi? Kun uutta henkilökuntaa tulee taloon, saavatko he koulutusta ympäristöasioista? Miten liikkeessänne pyritään välttämään jätteen syntyä? Mitkä kaikki jätteet liikkeessä lajitellaan? Miten liikkeessä säästetään sähkönkulutuksessa? Kuka ja miten säädetään liikkeen lämpötilaa, tuuletusta ja valaistusta? Seikkailijat voivat keksiä lisää kysymyksiä itse. Tutkitaan vartioittain, miten ympäristöystävällinen kauppa on:

Onko ovia kylmien juomien kaapeissa? Onko kansia pakastealtaissa?

Onko myynnissä kangaskasseja? Ovatko myytävät muovikassit uusiomuovisia?

Onko biohajoavia pusseja hedelmille? Löydättekö kaupasta asiakkaille tarkoitettua ympäristötietoa esimerkiksi ilmoitustaululta tai esitteistä?

Jokainen vartio etsii yhden fiksusti pakatun ja yhden tuhlailevasti pakatun elintarvikkeen. Mietitään esimerkiksi hedelmätiskin luona, miten pakkausjätettä voisi vähentää omilla valinnoilla.

Ostetaan, valmistetaan ja pakataan mahdollisimman ympäristöystävälliset retkieväät. Vinkkejä ympäristöystävälliseen ruokaan: http://wwf.fi/mediabank/4591.pdf

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat tarkkailevat kaupan ovella ulos meneviä asiakkaita viiden minuutin ajan. Missä he kantavat ostoksensa?

Merkitään tukkimiehen kirjanpidolla taulukkoon:

  • Käsissä ilman kassia
  • Kankaisessa ostoskassissa tai repussa
  • Paperikassissa
  • Tavallisessa muovikassissa
  • Kierrätysmuovikassissa (usein väriltään harmaa)
  • Maatuvassa muovikassissa

Ilmaston muutoksen hillitsemisen kannalta paras kauppakassivaihtoehto on mahdollisimman kestävä ja kevyt kangaskassi, jota käytetään monta kertaa. Kierrätysmuovikassi kuluttaa seuraavaksi vähiten luonnonvaroja: sen elinkaaren aikana syntyy vain 13 g hiilidioksidipäästöjä.

Valmistetaan ostoskassit tai painetaan valmiisiin kangaskasseihin oma nimi tai aiheeseen sopiva iskulause.

Tarvikkeet: Paperi, kynä, kangaskasseja, kangastusseja

Toteutusvinkki 2: Tehdään arvojana, jossa samaa mieltä väitteen kanssa olevat menevät huoneen toiseen päähän ja eri mieltä toiseen. Ne, jotka joskus toimivat väitteen mukaisesti, jäävät keskelle. Käyn aika usein etsimässä kirpputorilta ennen kuin ostan uuden tavaran.

  • Käytän myös sisarusten tai tuttavien vanhoja vaatteita.
  • Annan välillä aineettomia lahjoja ystäville ja läheisille.
  • Teen harvoin turhia ostoksia.
  • Käytän ostamiani tai saamiani tavaroita pitkään.
  • Juon pullovettä tai limua vain harvoin tai en koskaan.
  • Syön paljon kasviksia ja eläinkunnan tuotteita vain kohtuudella.
  • Otan ruokakauppaan oman kangaskassin mukaan.
  • Pidän tavaroistani hyvää huolta, niin ne kestävät pitempään.
  • Osaan korjata vaatteita tai muita tavaroita.
  • Pyrin ostamaan kestäviä tavaroita.
  • Annan itselleni tarpeettomiksi käyneet vaatteet ja tavarat eteenpäin.
  • Lajittelen roskat.
  • Suljen suihkun saippuoinnin ajaksi.
  • Kuljen kouluun ja harrastuksiin lähinnä kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä

Toteutusvinkki 3: Luetaan tarina Borneosta ja palmuöljystä http://wwf.fi/mediabank/3146.pdf.

 

Kaatopaikka

Seikkailija ymmärtää, miksi jätteiden määrän vähentäminen on tärkeää.

Kuvaus: Joukkue vierailee joko jätteidenlajittelupaikassa tai kaatopaikalla ja selvittää, mitä tavaroille tapahtuu siellä.

Johtajan tehtävä: Sampo ottaa yhteyttä kaatopaikkaan ajoissa ja sopii vierailusta. Sampo informoi vanhempia. Vartionjohtaja toimii esimerkkinä ja kannustaa vartiota keksimään kysymyksiä

oppaalle.

Kesto: Ilta

Paikka: Kaatopaikka

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Kansalaisuus, Luonnonsuojelu, Metsä, Yhteiskunta, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat keksivät etukäteen vartioittain kysymyksiä oppaalle. Retken jälkeen keskustellaan kokemuksesta.

 

Naturewatch

Seikkailija tutustuu luonnon monimuotoisuuteen, huomaa merkkejä ihmisen vaikutuksesta luontoon ja havainnoi luonnossa tapahtuvia muutoksia.

Kuvaus: -

Johtajan tehtävä: Sampo tutustuu Naturewatch-ohjelmaan ja toimii asiantuntijana ja kannustajana. Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: Päivä

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Luonnonsuojelu, Luonnontuntemus, Meripartio, Metsä, Yhteiskunta, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Lisää tietoa löytyy wwf:n nettisivuilta. Ohjelmasta on sekä metsä- että rantaversio. http://wwf.fi/mediabank/5029.pdf ; http://wwf.fi/mediabank/4996.pdf

 

Rauhoitetut eläimet

Seikkailija tuntee vähintään neljä rauhoitettua eläintä.

Kuvaus: Vartio tutustuu Suomessa rauhoitettuihin ja suojeltuihin eläimiin.

Johtajan tehtävä: Sampo toimii asiantuntijana.

Kesto: 15 min

Paikka: Kolo, retki, leiri

Kasvatustavoite: Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Luonnontuntemus, Metsä, Partion taidot, Yhteiskunta, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Joukkue pelaa vartioittain muistipeliä rauhoitettujen eläimien kuvilla.

 

Siivoustalkoot

Seikkailija tekee hyvän työn ympäristön puolesta.

Kuvaus: Seikkailija osallistuu puiston, tienpätkän, metsikön tai ulkoilureitin siivoukseen.

Johtajan tehtävä: Sampo etsii sopivat talkoot ja varmistaa, että siellä on tarpeeksi välineitä, tai valitsee itse sopivan paikan ja hankkii välineet. Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 60 min

Paikka: Metsä, puisto

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Luonnonsuojelu, Metsä, Päivän hyvä työ, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Muistetaan siivotessa liikenneturvallisuus. Jälkikäteen lajitellaan jätteet.

 

Talviruokinta

Seikkailija sitoutuu pitkäaikaiseen tehtävään ja tutustuu lintujen elämään.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu erilaisiin lintujen ruokintapaikkoihin ja tekee sellainen sekä ruokkii lintuja talven ajan.

Johtajan tehtävä: Sampo hankkii tarvittavat tarvikkeet ja toimii asiantuntijana ja kannustajana.

Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: Talvi

Paikka: Kolon piha

Kasvatustavoite: Järjestäytyneen yhteispelin hallitseminen, Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Luonnonsuojelu, Luonnontuntemus, Metsä, Päivän hyvä työ, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme: talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi. Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että luonnossa alkaa olla ravinto vähissä. Aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän tauon aikana. Joukkueen on siis pohdittava, kuka huolehtii ruokinnasta kokousten välillä, ja jaettava ruokintavuoroja. Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen. Vesilintujen poikasten leipäruokintaa olisi hyvä välttää. Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia. Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Jos ruokinta-automaatin rakentaa itse, kyllästettyä puuta ei saa käyttää sen myrkyllisyyden vuoksi. Talipallot ja rasvasiemenseostangot myydään usein tiukalla muoviverkolla varustetuissa pakkauksissa. Verkot pitää poistaa ennen tarjolle asettamista, sillä linnut voivat tarttua niihin kiinni ja menehtyä. Ruokintapaikan olisi hyvä sijaita vähintään kymmenen metrin päästä rakennuksista. Linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään lentää ikkunoita päin, koska erehtyvät luulemaan ikkunapinnan heijastuksia metsäksi. Ruokintapaikan lähistöllä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta. Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla. Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken, mitä tarjotaan, eikä roskaa synny. Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä. Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi perunanuijalla. Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen

edistämiseksi. Salmonellaa esiintyy jonkin verran lintupopulaatioissa luontaisesti. Ruokintapaikalla linnut ovat hyvin runsaassa ja tiiviissä kanssakäymisessä keskenään. Tämä tiivis yhteiselo ja huono hygienia voivat laukaista salmonellaepidemian. Jos lintu kuolee ruokintapaikalle, tulisi se haudata tarpeeksi syvälle maahan tai nostaa kertakäyttöhansikkailla tiiviiseen muovipussiin ja hävittää sekajätteen mukana. Tämän jälkeen on huolehdittava pikaisesti ruokinta-automaattien puhdistamisesta ja desinfioinnista taudin leviämisen estämiseksi. Ruokinnan alla oleva pintamaa on hyvä poistaa salmonellabakteerin hävittämiseksi. Mikäli ruokinnalla alkaa näkyä myös muita sairaita lintuja, on ruokinta lopetettava toistaiseksi. Ruokintaa saa jatkaa vasta kun pihapiirissä ei ole vähään aikaan ollut sairastuneita yksilöitä. Tautitilanteesta kannattaa informoida myös lähitalojen lintujen ruokkijoita. Ruokintatelineet olisi hyvä puhdistaa ulkotiloissa eikä tuoda niitä esimerkiksi keittiöön. Niissä on aina kuitenkin jonkin verran lintujen ulosteita. Puhdistamisessa on hyvä käyttää käsineitä ja pestä kädet huolellisesti, jos on joutunut kosketuksiin lintujen ulosteiden ja likaisen ruoan kanssa. Ruokintalaitteista ja pikkulintujen ulosteista lintujen salmonella tarttuu hyvin huonosti ihmiseen. Teoreettisen pienen riskinkin kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja huolehtia hygieniasta.

Toteutusvinkki 2: Joukkue rakentaa ruokinta-automaatin itse. Piirustukset löytyvät täältä:

www.birdlife.fi/lintuharrastus/kuvat/ruokinta-automaatti.pdf.

 

Vesieroosio

Seikkailija ymmärtää kasvillisuuden merkityksen eroosion estämisessä.

Kuvaus: Seikkailija tutkii, kuinka kasvillisuus vähentää veden virtausta ja estää vesieroosion syntymistä.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjaa ja neuvoo. Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 30 min

Paikka: Kolo, retki, leiri

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Metsä, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Asetetaan arkki imupaperia ja arkki kiiltäväpintaista paperia toisesta päästä kohollaan olevan levyn päälle. Imupaperikuvaarinnettä, joka on kasvillisuuden peitossa ja kiiltävä paperi rinnettä, jossa ei ole kasvillisuutta. Kaadetaan kummankin paperin päälle hiukan vettä ja vertaa tuloksia. Jos kiiltävä paperi olisi ollut viljelymaata, alas virtaava vesi olisi vienyt paljon multaa mukanaan.

Toteutusvinkki 2: Täytetään kaksi laatikkoa mullalla. Peitetään toisessa laatikossa oleva multa lehdillä, ruoholla tai sahanpurulla. Kaadetaan kumpaankin laatikkoon kastelukannulla yhtä aikaa saman verran vettä. Tarkkaillaan, kuinka paljon vettä virtaa ulos laatikosta ja kuinka nopeasti se tapahtuu.

Toteutusvinkki3: Tehdään kaksi täsmälleen samanlaista hiekkakakkua. Laitetaan toisen kakun päälle hiukan sammalta. Kaadetaan kastelukannulla saman verran vettä kummankin kakun päälle. Tutkitaan, miten vesi vaikuttaa sammaleella peitettyyn hiekkaan ja miten paljaaseen.

 

Ympäristömerkinnät

Seikkailija tuntee tärkeimmät ympäristömerkinnät.

Kuvaus: Joukkue tekee tutkimusretken lähimpään kauppaan ja tutustuu ympäristömerkkeihin. Mitä merkit tarkoittavat? Mitä tuotteet maksavat? Miksi kaikissa tuotteissa ei ole ympäristömerkintää?

Johtajan tehtävä: Sampo toimii asiantuntijana. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 60 min

Paikka: Kaupunki, taajama

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Metsä, Symboliikka, Talous, Vaikuttaminen, Yhteiskunta, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Askarrellaan eri ympäristömerkit isoista pahveista kolon seinälle ja liitetään mukaan pieni tietoisku merkistä. Jokainen saa valita lempimerkkinsä ja tehdä siitä itselleen rintamerkin rintamerkkikoneella, softis-levystä tai askartelemalla cernit-massasta. Rintanappikonetta voi kysellä lainaksi kunnan tai kaupungin nuorisotoimelta, partiotoimistolta tai seurakunnalta. Softista, cernitmassaa ja tarvittavat metalliosat pinssiä tai rintaneulaa varten voi ostaa askarteluliikkeistä.

Toteutusvinkki 2: Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki on vapaaehtoinen ja puolueeton. Vain ympäristön kannalta parhaimmat tuotteet ja palvelut voivat sen saada. Suomessa merkin käyttöoikeuden myöntää Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, joka myös valvoo merkin käyttöä. EU-Kukka eli Euroopan ympäristömerkki on Euroopan yhteisön yhteinen ympäristömerkki. EU-Kukka kertoo puolueettomasti tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä, laadusta tinkimättä. Euroopan ympäristömerkin myöntää SFS-ympäristösertifointi. FSC-sertifikaatti kertoo, että puusta valmistetut tuotteet (esim. kalusteet) ovat peräisin ekologisen kestävyyden kriteerien mukaisesti hoidetusta metsästä. A.I.S.E -merkintä on Euroopan pesu- ja puhdistusaineteollisuuden järjestön kestävä kehitys-ohjelman sertifikaatti. Bra Miljöval-merkintä on Ruotsin luonnonsuojeluliiton ympäristömerkintä.

Toteutusvinkki 3: Fosfori on kasveille välttämätön ravinne. Fosforin yhdisteitä fosfaatteja käytetään lannoitteina sekä pesuaineissa veden pehmentäjinä. Vesistöön päätyessään fosfori kuitenkin aiheuttaa rehevöitymistä eli liiallista perustuotannon kasvua. Rehevöityminen on esimerkiksi Itämeren merkittävin ympäristöongelma. Minkälaisia merkintöjä fosfaattipitoisuudesta pesuainepakkauksista löytyy?

 

Metsien monimuotoisuus, mitä se on? 

Seikkailija ymmärtää miksi luonnon monimuotoisuus on tärkeää. Seikkailija tietää mitä luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan.

Kuvaus: Monimuotoinen luonto on elämän ehto. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen hidastaminen on maailmanlaajuinen tavoite. Monimuotoisuus turvaa eliökehän tasapainoa. Mitä vähemmän tietyssä luonnonympäristössä on lajeja, sitä herkempi se on muutoksille. Monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden vuoksi jokainen laji on osa kokonaisuutta ja yhden lajin häviäminen voi johtaa muidenkin lajien sukupuuttoon. Suomessa elävistä metsälajeista jo 814 on uhanalaisia. Melkein yhtä suuri joukko, 776 metsälajia, on luokiteltu silmällä pidettäviksi (WWF / Punainen kirja 2010). Erilaisten pienten tehtävien kautta seikkailijat pohtivat itse mitä tarkoittaa metsien ja luonnon monimuotoisuus, sekä mitä ovat uhanalaiset lajit. 

Johtajan tehtävä: Vartionjohtaja tutustuu WWF:n Suomen luonnon uhanalaiset materiaaliin ja toimii asiantuntijana ja kannustajana. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Kesto: 45 min - 1,5 tuntia

 

Paikka: Kololla ja ulkona

 

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

 

Taitoalue: Luonnonsuojelu, Metsä, Ympäristö

 

Toteutusvinkki 1: Sanaselityspeli Tulostakaa ja leikatkaa irti Sanoja uhanalaisuudesta –tiedostossa olevat sanalaput. Jakautukaa muutamaan joukkueeseen. Jokaisesta joukkueesta tulee vuoronperään yksi selittämään pinkasta nostamaansa sanaa siten, että ko. sanaa ei saa sanoa. Joukkueet yrittävät arvata, mikä sana on kyseessä. Sanan oikein arvannut joukkue saa sanalapun itselleen ja voi tarvittaessa selittää, mitä ko. sana tarkoittaa (ja miten se liittyy uhanalaisuuteen). Jos aikaa on ja kaikki sanat ehditään selittää, voitte lopuksi laskea laput ja julistaa voittajaksi eniten sanoja arvanneen ryhmän. P.S. Opettajalle: Mukana lapuissa on myös vaikeita sanoja, jotka sopivat lukion tarpeisiin. Ota sananselityspeliin mukaan opetusryhmäsi ikätasolle sopiva kokoelma sanoja. Vinkki: Lappuja voi käyttää myös käsitekarttojen pohjana. Voit valita muutaman keskeisen sanan ja laittaa ne laatikkoon. Ryhmät nostavat yhden sanan/ryhmä ja ottavat sen lähtökohdaksi käsitekartan tekemiseen. Lopuksi ryhmien käsitekartat käydään läpi ja etsitään yhtäläisyyksiä. Laput voit ladata täältä.

Toteutusvinkki 2: Keksikää oma uhanalainen laji! Uhanalaisuusluokituksen avulla voidaan arvioida, mikä laji on suurimmassa vaarassa hävitä maailmasta. Luokaa uusia lajeja ja pohtikaa, mikä niistä olisi uhanalaisin. Keksikää 3-4 henkilön ryhmissä kuvitteellinen eläin vastaamalla alla olevan listan kysymyksiin. Lajin voi myös piirtää, mutta ainakin kuuteen kysymykseen on vastattava ennen piirtämistä. Kun ryhmien lajit ovat valmiit, esitelkää ne luokalle kertoen lajin ominaisuuksista. Laittakaa lajit luokan seinälle esille. Palatkaa sen jälkeen ryhmiin ja keskustelkaa ryhmän kesken siitä, mikä esitellyistä lajeista luultavasti tulisi uhanalaiseksi ensimmäisenä, jos ihmisiä alkaisi muuttaa yhä enemmän lajin asuinalueelle. Kun jokainen ryhmä on valinnut oman ehdokkaansa, katsokaa, mikä laji sai eniten ääniä. Keskustelkaa valinnoista ja syistä, jotka johtaisivat kunkin lajin häviämiseen. Voitte lopuksi koostaa lajien esittelyt ja niitä uhkaavat vaarat uhanalaisprojektiksi koulun nettisivuille. Lajin kuvaus: - Millaisessa elinympäristössä se elää? - Elääkö se samassa paikassa ympäri vuoden vai tekeekö muuttomatkan? - Mitä se syö? - Kuinka usein se saa jälkeläisiä? - Kuinka monta jälkeläistä se saa kerralla? - Elääkö se yksin vai ryhmässä? - Onko se vesieläin vai maalla elävä? - Suosiiko se kylmää vai lämmintä ilmastoa? - Mitkä eläimet saalistavat sitä? - Miltä se näyttää?

Alkuperäiset WWF:n toimintavinkit voitte ladata täältä.

Vastuullinen kuluttaja:

Tavoitteena on, että seikkailija ymmärtää omien kulutustottumustensa merkityksen.

Kuvaus: Seikkailija pohtii jätteiden syntymistä ja niiden jatkokäyttöä. Hän tutustuu erilaisiin ympäristömerkintöihin tuotteissa. Seikkailija osallistuu ympäristötalkoisiin lähiympäristön hyväksi. Seikkailijat valitsevat ja tekevät taitomerkin aktiviteeteistä kuusi kappaletta. Alla taitomerkin metsäohjelmaan liittyvät aktiviteetit.

 

Jätehuolto

Seikkailija kierrättää.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu kotiseutunsa jätehuoltomääräyksiin. Hän suunnittelee ja toteuttaa niiden mukaisen lajittelusysteemin kololle, kotiin, kesämökille tai lippukunnan kämpälle.

Johtajan tehtävä: Sampo opastaa ja ohjaa seikkailijaa ottamaan selville, mihin mikäkin asia kuuluu lajitella. Sampo ohjaa seikkailijaa jätehuoltopisteen rakentamisessa.

Kesto: Ilta

Paikka: Kolo, koti

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Seikkailija rakentaa kotiin, kololle, lippukunnan kämpälle tai muuhun vastaavaan paikkaan kierrätyspisteen. Seikkailijat miettivät yhdessä koloillassa, millainen kierrätyspiste voisi olla. He esimerkiksi pohtivat, minkä kokoinen astia on hyvä millekin jätteelle.

Toteutusvinkki 2: Seikkailijat etsivät netistä kunnan jätehuoltomääräykset tai vierailevat kunnan kaatopaikalla tai kierrätyspisteessa. He perehtyvät siihen, mitä kunnassa pystyy kierrättämään ja minne mikäkin jäte kuuluu toimittaa oikeaoppisesti.

Toteutusvinkki 3: Hakusanoilla kierrätys tai kierrätys ja peli tai tehtäviä löytyy lukuisia vinkkejä erilaisiin kierrätysaiheisiin sivustoihin, jotka on suunnattu lapsille. Sampo voi valita niistä omalle ryhmälle sopivia sivuja tutustuttavaksi.

 

Roskapörssi

Seikkailija ymmärtää jätteiden lajittelun ja kierrättämisen tärkeyden.

Kuvaus: Seikkailija oppii järkevän jätelajittelun alkeet ja tietää, miksi lajitellaan.

Johtajan tehtävä: Sampo kannustaa jätteiden vähentämiseen ja niiden oikeaoppiseen lajitteluun Vartionjohtaja miettii yhdessä vartionsa kanssa, miten he voisivat itse vähentää syntyvän jätteen määrää? Ideoita voi kirjoittaa ja kuvittaa A3-posteriin.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, ulkona

Kasvatustavoite: Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Kierrätys säästää luonnonvaroja ja vähentää saasteita. Esimerkkejä: Energiaa säästyy 95 prosenttia, kun alumiini valmistetaan romusta eikä malmista. Palautuspullo käytetään n. 30 kertaa. Paristojen kierrätys estää haitallisten aineiden pääsyn luontoon. Kierrätys säästää myös metsiä: esimerkiksi yksi tonni kierrätys paperia säästää puuta sekä runsaasti vettä ja energiaa.

Vartiossa mietitään, mitä kololla, lippukunnan kämpällä ja kotona tapahtuu ruoantähteille, jätepaperille, lasipurkeille ja -pulloille, peltijätteelle, metalliromulle, jätemaalille, paristoille tai vanhoille vaatteille.

Toteutusvinkki 2: Seikkailijat sopivat yhdessä tarkkailevansa kuluttamista. Jätteen vähentäminen onnistuu ajattelemalla esim. vaateostoksia etukäteen. Kaikkien vaatteiden ei kannata ostohetkellä olla tismalleen sopivia, vaan mieluummin hieman isoja, jotta ne mahtuisivat päälle pidempään. Näin vähennetään jätekuormaa! Muita hyviä vähennyskohteita ovat karkit, jotka myydään ilman paperikääreitä, tai vaikkapa limujen oston lopettaminen – tekee hyvää myös hampaille!

Toteutusvinkki 3: Seikkailijat tekevät yhdessä jätelupauksen eli pyrkii kahden viikon ajan vähentämään roskien tuottamista. Esim. jugurtti ostetaan kotiin litran pakkauksissa ja kaupassa käydään kangaskassien kera, jottei tulisi turhaa muoviroskaa. Seikkailija voi vaikuttaa myös vanhempiensa kulutustottumuksiin!

Toteutusvinkki 4: Kierrätykseen ja jätteiden lajitteluun voi syventyä tekemällä joukkueen kanssa kierrätys-taitomerkin.

 

Komposti

Seikkailija tietää, mitä on biojäte ja miten komposti toimii.

Kuvaus: Seikkailijat selvittävät, mikä on biojätettä ja mikä ei ja tutustuvat kompostin käyttöön. Jos esimerkiksi lippukunnan kämpällä ei ole kompostia, voivat seikkailijat perustaa sellaisen.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita selvittämään biojätteen erityispiirteet ja opettaa heille kompostin käyttöä.

Kesto: Ilta

Paikka: Muu

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat kokoontuvat paikassa, jossa on komposti. He tutkivat yhdessä, mitä komposti vaatii toimiakseen. Seikkailijat tekevät sammon tai kompostin omistajan johdolla huoltotoimenpiteen kompostille, esimerkiksi sekoittavat sen.

Toteutusvinkki 2: Seikkailijat perustavat kompostin lippukunnan kämpälle. He tutustuvat etukäteen niihin vaatimuksiin, joita kompostin perustamiselle on. Ohjeita löytyy netistä hakusanalla komposti. Sampo hankkii tarvittavat rakennusvälineet. Seikkailijat rakentavat kompostin ja antavat ohjeita myös muille kompostin käyttäjille siitä, miten komposti toimii.

 

Ympäristömerkinnät

Seikkailija ymmärtää omien kulutustottumuksiensa merkityksen. Hän tuntee erilaisia ympäristömerkintöjä ja niiden myöntämisperusteita.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu erilaisiin ympäristömerkintöihin (esim. Joutsenmerkkiin ja EU-kukkaan) ja niiden myöntämisperusteisiin.

Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on perehtyä itse ympäristömerkintöihin tai etsiä sivuja, joista tietoa on löydettävissä vartion yhteisesti tutkittavaksi.

Kesto: 60 min

Paikka: Kolo, kämppä

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Vaikuttaminen

Toteutusvinkki 1: Koloratsia

Seikkailijat ratsaavat kolon tai kämpän. He etsivät kolon tavaroista, huonekaluista ja ruokakaapin sisällöstä löytyviä ympäristömerkintöjä. Nettiä voi käyttää apuna merkkien tunnistamisessa. Olisiko kololla mahdollisuus vaihtaa jokin tuote ympäristöystävällisempään versioon? Seikkailijat voivat kirjoittaa listan parannusehdotuksista lippukunnan johdolle.

Toteutusvinkki 2: Peli

Seikkailijat suunnittelevat jonkin pelin, joka pohjautuu ympäristömerkintöihin. Kyseessä voi olla esimerkiksi muistipeli, palapeli tai vaikka domino. Seikkailijat valmistavat pelin ja antavat sen pelattavaksi myös lippukunnan muille ryhmille.

Toteutusvinkki 3: Tietoisku

Seikkailijat etsivät netistä tietoa ympäristömerkinnöistä. He poimivat tärkeimmät merkinnät muistiin ja suunnittelevat yhdessä tietoiskun. Tietoisku voi olla esimerkiksi juliste, lehtijuttu tai esitys. Seikkailijat miettivät myös, missä tietoisku julkaistaan.

 

Ympäristön siivoustalkoot

Seikkailija tekee päivän hyvän työn. Hän huolehtii omalta osalta elinympäristöstään.

Kuvaus: Seikkailija osallistuu puiston, tienpätkän, metsikön tai ulkoilureitin siivoukseen.

Johtajantehtävä: Sampo ohjaa seikkailijoita löytämään ja valitsemaan siivottavan kohteen. Hän huolehtii talkoisiin liittyvistä käytännönjärjestelyistä, kuten kotiin tiedottamisesta, siivousvälineistä ja mahdollisesta luvan pyytämisestä.

Kesto: Ilta

Paikka: Muu

Kasvatustavoite: Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Luonnonsuojelu, Päivän hyvä työ, Ympäristö

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat järjestävät siivoustalkoot. He valitsevat talkoille paikan ja ajankohdan sekä kutsuvat mukaan muuta talkooväkeä esimerkiksi perheenjäseniä tai muita lippukuntalaisia. Seikkailijat huolehtivat jätteiden lajittelusta talkoiden jälkeen.

Toteutusvinkki 2: Seikkailijat siistivät kadunvarsia kaupungin tai kunnan keskustassa. He voivat valita itselleen tärkeitä ja tuttuja reittejä tai keskittyä alueen ongelmakohtiin. Sammon tehtävänä on etukäteen varmistaa, mille alueille siivousurakka kannattaa kohdentaa.

 

Luonnontaitaja:

Seikkailija tunnistaa syötäväksi kelpaavia kasveja ja osaa valmistaa ruokaa luonnon antimista.

Kuvaus: Seikkailija tutustuu syötäväksi kelpaaviin kasveihin ja valmistaa niistä erilaisia ruokia. Seikkailijat valitsevat ja tekevät seuraavista aktiviteeteista kuusi.

 

Hyviä ruokasieniä

Seikkailija tunnistaa kymmenen hyvää ruokasientä.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan varmasti kymmenen hyvää ruokasientä.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa sienten tunnistamisessa, ja varmistaa että seikkailijat poimivat vain varmasti syötäviä sieniä.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Retki, muu

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnontuntemus, Metsä

Toteutusvinkki 1: Joukkue käy sieniretkellä. Seikkailijat tunnistavat sienet ja heittävät tunnistamatta jääneet pois. On hyvä muistaa että samaan koriin ei kannata laittaa syötäviä sieniä ja tunnistamattomia sieniä. Jotkut sienet ovat niin myrkyllisiä, että pienikin pala, joka on jäänyt samassa korissa syötävään sieneen kiinni, on vaarallinen. Hyvä sääntö on poimia aina vain yhtä sienilajia yhteen keräilyastiaan.

 

Hyvät mausteyrtit

Seikkailija tutustuu ainakin kolmeen hyvään mausteyrttiin.

Kuvaus: Seikkailija kerää tai kasvattaa vähintään kolmea mausteyrttiä.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailija tunnistamaan oikeat yrtit kerättäessä niitä. Sampo opastaa seikkailijoita mausteyrttien kylvämisessä.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, koti

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus, Ruokakulttuuri

Toteutusvinkki 1: Mausteyrttien siemeniä voi ostaa rautakaupoista ja useimmista marketeista ainakin keväisin.

 

Hyvää luonnonteetä

Seikkailija osaa valmistaa teetä luonnon antimista

Kuvaus: Seikkailija valmistaa teetä luonnosta keräämistään aineksista.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita löytämään teehen sopivia kasvinosia luonnosta, ja huolehtii turvallisuudesta teen keitossa. Sampo varmistaa että seikkailijat eivät poimi tuntemattomia kasvia

teehensä.

Kesto: 60 min

Paikka: Kolo, retki, leiri

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Ruuan valmistus

Toteutusvinkki 1: Joukkue keittä retkellä teetä luonnosta löytyvistä kasvista.

Vaikkapa näiden kasvien lehdistä seikkailijat voivat keittää teetä:

  • metsämansikka
  • puolukka
  • mustikka
  • vadelma
  • maitohorsma
  • koivu
  • kuusenkerkkä

Lehdet kannattaa poimia ennen kuin kasvi kukkii. Huom! Teehen ei saa käyttää tunnistamattomia kasvien osia, tai kasvia joista ei tiedä varmasti että ne ovat syötäviä. Jotkut kasvit ovat hyvin myrkyllisiä.

Tarvikkeet: Trangia-keitin, vettä

 

Hyvää marjoista

Seikkailija tutustuu hillojen tai mehujen tekoon.

Kuvaus: Seikkailija valmistaa marjoista erilaisia hilloja tai marmeladeja tai keittää mehua.

Johtajan tehtävä: Sampo opastaa seikkailijoita keittiössä, ja varmistaa että hillojen ja mehun teko sujuu turvallisesti.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Kolo

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Arkielämän taidot, Ruuan valmistus, Kansalaistaidot

Toteutusvinkki 1: Joukkue keittää mehua ja hilloja ja järjestää lettukestit jossa tarjotaan joukkueen omia herkkuhilloja ja juodaan itsetehtyä mehua. Hillot voidaan tehdä vartioittain, tai jopa pareittain niin että kaikki

varmasti saa tehdä osan. Erilaisia reseptejä löytyy helposti netistä hakusanoilla ”hilloreseptit” ja ”keitetty mehu”. Myös keittokirjoista, tai kysymällä mummilta voi löytää hyviä reseptejä. Tarvikkeet: reseptien mukaan, lasipurkkeja, lasipulloja

Toteutusvinkki 2: Marjat voi poimia yhteisellä metsäretkellä, tai ostaa torilta. Joukkue voi myös tarjoutua marjan poimijoiksi vanhempien, isovanhempien ja tuttujen marjapensaille, ja pyytää että joukkue saisi pitää

osaan saalista itse. Tarvikkeet: reseptien mukaan, lasipurkkeja, lasipulloja

Toteutusvinkki 3: Joukkueen hilloja voi myös myydä lippukunnan myyjäisissä.

 

Hyvää ruokaa luonnon kasvista

Seikkailija valmistaa ruokaa itse poimimistaan luonnonkasveista.

Kuvaus: Seikkailija valmistaa ruokaa, johon hän käyttää luonnosta löytyviä syötäviä kasveja.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa kasvien tunnistamisessa ja huolehtii, että seikkailijat varmasti poimivat vain syötäviä kasveja.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus, Ruuan valmistus

Toteutusvinkki 1: Ravinnoksi kelpaavista kasveista löytyy tietoa kirjasta:

  • Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat

ja ruokaohjeita löytyy kirjoista

  • Turkka Aaltonen ja Martti Arkko: Eränkävijän ruokakirja ja Kulkurin keittokirja
  • Heli Plattonen: Luonnonkasvit käyttöön – ruokaa, koristeita, rohtoja.
  • Corander, Nalle: Retkeilijän erätaidot osa 2. Vinkkejä ruokaohjeiksi ja kasvien hyötykäyttöön.

Monien Suomessa kasvavien kasvien versoja ja lehtiä voi käyttää ruoka-aineena:

  • Muhennoksiin sopivat esim. nokkonen, rautanokkonen, leskenlehti,valkoapila, savikat, ratamo ja vuohenputki.
  • Salaatteihin sopivat esim. koivu, voikukka, ohdakkeiden nuoret versot, jauhosavikka, ruoholaukka, käenkaali, maitohorsma ja ruusun terälehdet.

 

Kasviksien säilöminen

Seikkailija kokeilee eri säilöntätekniikkaa.

Kuvaus: Seikkailija säilöö kasviksia tai sieniä joko suolaamalla tai kuivattamalla.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa järjestelyissä.

Kesto: Riippuu säilöntätavasta

Paikka: Kolo

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Arkielämän taidot, Kansalaistaidot, Ruuan valmistus

Toteutusvinkki 1: Kuivaaminen on perinteinen tapa säilöä kasviksia, sieniä, yrttejä, hedelmiä ja marjoja. Kuivattaessa tuotteesta poistetaan vettä ja tuotteet säilyvät hyviä useita vuosia. Maku- ja ravintoaineet

säilyvät myös melko hyvin. Tuotteita voidaan kuivata niin huoneenlämmössä, pannuhuoneessa kuin kasvikuivurissakin.

  • Kasvikuivuri: paras lopputulos saadaan käyttämällä kasvikuivuria tai erilaisia lämpöpuhaltimia, joilla voidaan säätää kuivauslämpötila 30 – 50 asteen välille.
  • Kiertoilmauuni: myös kiertoilmauunissa voi kuivata, jättämällä uunin luukun auki ja kytkemällä päälle vain ilmankierron.
  • Tavallinen uuni: tavallista uunia käytettäessä uunin suuluukku saa olla auki ja uunin lämpötila alle 50 astetta.
  • Pyykinkuivauskaappi: isompien erien kuivaukseen sopii myös pyykinkuivauskaappi, lämpö alle 40 astetta ja ovi saa olla välillä auki.
  • Pannuhuone ja sauna: myös pannuhuone sopii kuivaamiseen ja kuiva, hiukan lämmin sauna.
  • Huoneenlämpö: huoneenlämmössä voi kuivata perinteiseen tapaan yrttejä, omenarenkaita tai sieniä, mutta kuivausaika on pitkä ja lopputulos saattaa olla heikompi.

Kuivausaika vaihtelee eri menetelmissä sekä eri tuotteissa. Tuotteet laitetaan paloiteltuina (n. 1/2 cm paksuinen viipale) ohueksi kerrokseksi. Tuotteita tulisi käännellä hiukan kuivaamisen aikana, jotta ne kuivuvat tasaisesti.

Toteutusvinkki 2: Suolasienien valmistus ohjeet löydät netistä hakemalla ”suolasienet valmistus”

 

Rauhoitettuja kasveja

Seikkailija tunnistaa kotiseudun rauhoitetut kasvit.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan kotiseutunsa rauhoitetut kasvit ja piirtää tai valokuvaa ne kasvioonsa.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa kasvien tunnistamisessa ja kertoo mitkä kasvit ovat rauhoitettuja.

Kesto: Yksi ilta, retki

Paikka: Kolo, retki, muu

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnonsuojelu, Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Rauhoitetuista kasveista voi tehdä muistipelin.

Kimin leikki. Jokaisesta kasvista askarrellaan pelikortti. Kortit asetetaan pöydälle tai lattialle leikkijöiden nähtäviksi. Leikkijät laittavat silmät kiinni, sillä aikaa sampo ottaa yhden kuvan pois. Leikkijät avaavat silmänsä ja yrittävät arvata, mikä kuva puuttuu. Oikein arvannut saa pelimerkin, ja kortti laitetaan takaisin pöydälle. Leikin loputtua voittaja on se, jolla on eniten pelimerkkejä. Pelin voi myös pelata vartioittain, jolloin korttisarjoja tarvitaan useampia.

Memory-peli Kasveista askarrellaan aina kaksi samanlaista korttia, tai yksi kuva- ja yksi nimikortti. Kortit laitetaan pöydälle/lattialle kääntöpuoli ylöspäin, ja seikkailijat saavat vuorotellen yrittää löytää parin kääntämällä kaksi korttia. Jos kasveista on aina kaksi kuvakorttia seikkailija joka on löytänyt parin saa korttiparin vain jos hän tietää kasvin nimen.

Toteutusvinkki 2: Seikkailijat voivat piirtää kasveista kuvia, tai valokuvata ne, ja tehdä joukkueen yhteisen kasvion.

 

Luonnontuntija

Seikkailija tunnistaa Suomen luonnon yleisimmät lajit.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan kotiseudun yleisimmät kasvit, kivilajit, sienet ja linnut.

Seikkailijat valitsevat ja tekevät seuraavista aktiviteeteista kuusi.

 

Hyönteiset

Seikkailija tunnistaa tavallisimmat hyönteislajit.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan vähintään kymmenen eri hyönteislajia.

Johtajan tehtävä: Sampo ohjaa seikkailijoita oppimaan erityyppisiä hyönteislajeja (eikä vain perhosia).

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Jokainen seikkailija voi valita yhden hyönteisen ja kirjoittaa ja piirtää siitä yhden sivun joukkueen yhteiseen ”hyönteiskirjaan” Tarvikkeet: paperi, värikyniä, hyönteiskirjoja

Toteutusvinkki 2: Hyönteissafari: Joukkue voi lähteä ulos hyönteissafarille. Hyönteisiä voi kerätä purkkiin tunnistettavaksi ja tutkittavaksi, mutta ne pitää kuitenkin muistaa palauttaa takaisin luontoon tarkkailun jälkeen. Tarvikkeet: hyönteiskirjoja, haaveja, pieniä purkkeja

 

Kasvit

Seikkailija tunnistaa vähintään 15 kotiseudun yleisintä kasvia.

Kuvaus: Seikkailijat opettelevat tunnistamaan kotiseutunsa yleisimmät kasvit (15 kasvia) ja tekevät niistä kasvion.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita tunnistamaan kasveja

Kesto: Pari iltaa

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Kasvioon voi kerätä kasveja myös kuvaamalla niitä kameralla. Kasviosta voi tehdä täysin digitaalisen, tai kuvat voi tulostaa ja liimata paperille.

Toteutusvinkki 2: Joukkue voi kartoittaa vaikka Kämpän lähellä olevaa kasvistoa ja yrittää kasvioppaiden kanssa tunnistaa lajit. Kasviostakin voi tehdä ”Kämpän kasviopas” ilahduttamaan ja opastamaan muita kämpän käyttäjiä.

 

Kivet

Seikkailija tunnistaa vähintään kymmenen eri kivilajia

Kuvaus: Seikkailijat opettelevat tunnistamaan vähintään kymmenen kivilajia. Seikkailijat keräävät joukkueelle oman kivikokoelman.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita kivien tunnistamisessa.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Kirjastosta löytyy yleensä kivi-oppaita, ja netistä Geologian tutkimuskeskuksen sivuilta löytyy myös tietoa kivistä. Seikkailijajoukkueen omaan kivikokoelmaan voi kerätä uusia kiviä aina joukkueen retkillä.

Toteutusvinkki 2: Joukkue voi tehdä pienen kivinäyttelyn kololle. Seikkailijat keräävät erilaisia kivilajeja, kirjoittavat pienille lapuille kivistä tiedot, ja kokoelma voi ehkä vähäksi aikaa saada omaa hyllytilaa niin että muu lippukuntakin voi tutustua siihen.

 

Linnut

Seikkailija tunnistaa ulkonäön perusteella vähintään 15 lintulajia.

Kuvaus: Seikkailijat opettelevat tunnistamaan vähintään 15 paikkakunnallanne esiintyvää lintulajia ulkonäön perusteella.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita lintujen tunnistuksessa.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Joukkue tekee lintubongausretken. Ennen linturetkeä on hyvä tutustua eri lintulajien tuntomerkkeihin niin luonnossa lintujen tunnistaminen käy helpommin. Lintukirjoja löytyy kirjastosta runsaasti. Tarvikkeet: lintukirjoja, kiikarit (jos ei jokaiselle niin ainakin joka toiselle)

Toteutusvinkki 2: Pihabongausta: Birdlife Suomi ry järjestää joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna pihabongaus tempauksen, mutta joukkue voi järjestää ihan oman pihabongauksen milloin tahansa vaikka kolon tai kämpän pihalla. Pihabongaus-tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Ennen pihabongausta on hyvä tutustua eri lintulajien tuntomerkkeihin niin luonnossa lintujen tunnistaminen käy helpommin. Lintukirjoja löytyy kirjastosta runsaasti. Tarvikkeet: lintukirjoja, kiikarit (jos ei jokaiselle niin ainakin jokatoiselle)

 

Luontomatka

Seikkailija tekee tutkimusmatkan luontoon

Kuvaus: Joukkue tekee luontomatkan kedolle ja seikkailijat tunnistavat siellä olevia kukkia.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijoita tunnistamaan kukat.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Retki

Kasvatustavoite: Luontosuhde

Taitoalue: Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Joukkue tekee luontomatkan kedolle ja seikkailijat tunnistavat siellä olevia kukkia.

Tarvikkeet: kasvisoppaita

Toteutusvinkki 2: Samalla luontomatkalla voi myös

  • kuvata kasveja seikkailijan kasvioon
  • tutkia hyönteisiä
  • katsoa lintuja

 

Marjat

Seikkailija tunnistaa kotiseudun yleisimmät marjat.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan kotiseutunsa yleisimmät marjat ja osallistuu marjanpoimintaretkeen.

Johtajan tehtävä: Sampo opettaa seikkailijoille marjat ja suunnittelee marjanpoimintaretken.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, metsä

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, Luontosuhde

Taitoalue: Arkielämän taidot, Erä- ja leiritaidot, Kansalaistaidot, Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Seikkailijat opettelevat ensin kololla tunnistamaan kotiseudun yleisimmät marjat, sekä syötävät että myrkylliset, ennen kuin joukkue lähtee marjanpoimintaretkelle. Sampo voi askarrella marja-muistikortteja niin että toiselle kortille tulee kuva itse marjasta, ja toiselle kuva varvusta/lehdistä. Seikkailijat saavat sitten vartioittain yrittää yhdistää kortit oikein. Kun vartiot ovat yhdistäneet marja- ja varpuskortteja oikein seuraava peli vaihe voi olla viedä syötävät marjat ”koriin” ja myrkylliset ”metsään” (huoneen toinen nurkka voi olla marjakori, ja toinen nurkka metsä). Tarvikkeet:kasvioppaita, marja/varpu-kortteja

Toteutusvinkki 2: Marjanpoimintaretken jälkeen joukkue voi leipoa marjapiiraita, tai tehdä hilloa joukkueen lettukestiä varten.

Toteutusvinkki 3: Seikkailijavartiot voivat tehdä kololle marjajulisteita. Toinen vartio tekee syötävistä marjoista, ja toinen myrkyllisistä marjoista.

 

Myrkkysienet

Seikkailija tunnistaa yleisimmät myrkkysienet.

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan yleisimmät myrkkysienet.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa seikkailijat tunnistamaan sieniä.

Kesto: Yksi ilta

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Elämänhallinta, Luontosuhde

Taitoalue: Erä- ja leiritaidot, Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Suomen luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä sienilajeja. Siksi on tärkeää, että ruokasieniksi kerätään vain niitä sieniä, jotka tunnistetaan varmasti syötäviksi lajeiksi. Yleisimpiä, ja myrkyllisimpiin sieniin kuuluvia ovat mm. valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni, myrkkynääpikkä ja punakärpäsieni. Valitut myrkylliset sienet jaetaan vartioiden välillä niin että jokaisella vartiolla on yhtä monta sientä tutkittavana. Vartiot tutkivat kirjallisuudesta myrkyllisten sienten tuntemusmerkit, ja miten niitä erottaa melkein sammannäköisistä syötävistä sienistä. Tarvikkeet: sienikirjoja, netistä löytynyttä tietoa

Toteutusvinkki 2: Jos joukkue lähtee sieniretkelle, on hyvä muistaa, että samaan koriin ei kannata laittaa syötäviä sieniä ja tunnistamattomia sieniä. Jotkut sienet ovat niin myrkyllisiä että pienikin pala joka on jäänyt samassa korissa syötävään sieneen kiinni on vaarallinen. Hyvä sääntö on poimia aina vain yhtä sienilajia yhteen keräilyastiaan.

Toteutusvinkki 3: Marttojen valtakunnallinen sienipäivä järjestetään yleensä elo-syyskuun vaihteessa, ja silloin monella paikkakunnalla Martat järjestävät sieninäyttelyitä ja antavat sienitunnistusapua. Joukkue voi tehdä retken Marttojen sienipäiville.

 

Puut

Seikkailija tunnistaa kymmenen yleistä puulajia

Kuvaus: Seikkailija opettelee tunnistamaan kymmenen yleistä puulajia.

Johtajan tehtävä: Sampo auttaa puulajien tunnistamisessa.

Kesto: Pari tuntia

Paikka: Kolo, retki

Kasvatustavoite: Luontosuhde

Taitoalue: Kansalaistaidot, Luonnontuntemus

Toteutusvinkki 1: Joukkue poimii eri puulajien lehtiä, ja tekee puunkuorijäljennöksiä eri lajien kuorista. Puunkuorijäljennös tehdään siten että laittaa tavallinen paperi puunkuoria vasten ja värittää paperia väriliidulla tai lyijykynällä. Näin paperille syntyy jäljennös puunkuoren pinnasta. Lehdet voi prässätä/kuivata ja liimata puunkuorijäljennöksen viereen isommalle paperille niin syntyy puulajitunnistus seinätaulu/tauluja kolon seinälle.

Toteutusvinkki 2: Kämpän piha-puulajit Mitkä puulajit kasvavat kämpän pihalla/ kolon lähimetsikössä? Seikkailijat tunnistavat eri puulajit ja laskevat montako lajia paikalla kasvaa.

Toteutusvinkki 3: Seikkailijat voivat opetella tunnistamaan puulajeja katsomatta niiden lehtiä. Millainen puunrunko on? Millaiset oksat puulla ovat? millainen puun kuori on? Puun kuorta voi tarkastella lähemmin joko suurennuslasilla tai luupilla! 

Ilmasto muuttuu!

Seikkailija havainnoi ilmastonmuutoksen vaikutuksia lähimetsässä sekä oppii mistä ilmastonmuutoksessa on kyse.

Kuvaus: Suomen sijainti pohjoisella pallonpuoliskolla, Itämeren rannalla ja suuren Aasian mantereen kyljessä määrää sen, millainen ilmasto maassamme vallitsee. Ilmasto tarkoittaa sitä, millainen sää meillä on eri vuodenaikoina. Vaikka sijaintimme maapallolla pysyy samana, niin Suomen ilmasto muuttuu vähitellen. Tällä hetkellä se on lämpenemässä. Se tarkoittaa muutosta monien lajien elämässä.

Johtajan tehtävä: Kertoa seikkailijoille yksinkertaisella tavalla mistä ilmastonmuutoksessa on kyse taustamateriaalin pohjalta ja ohjata harjoitukset.

Kesto: Noin tunti

Paikka: Kolo, lähimetsä

Kasvatustavoite: Luontosuhde, Vastuu elinympäristöstä

Taitoalue: Luonnontuntemus, kansalaistaidot

Toteutusvinkki 1: Tehkää oheisen linkin takaa löytyvät WWF:n ilmastonmuutoksesta kertovat tehtävät ja miettikää miten ilmastonmuutos on vaikuttanut lähialueella. 

Luokittelu: