Olet täällä

Henkinen ja hengellinen kasvu

Suomen Partiolaisten peruskirjan mukaan partiotoiminnan tavoite on edistää myönteistä asennetta uskontoon. Tavoitteena se sulkee pois kielteisen suhtautumisen ja välinpitämättömyyden. Partioihanteissa asetetaan lisäksi tavoite yksilölle: etsiä elämän totuutta, jonka tämä hyväksyy antaessaan partiolupauksensa: "Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni ... toteuttaen elämässäni partioihanteita."

Suomessa on koko itsenäisyytemme ajan keskusteltu niin koulun uskonnonopetuksesta ja sen sisällöstä kuin partion henkisestä kasvatuksesta. Henkisyyden ja hengellisyyden välistä rajaa on vaikea vetää. Joku ajattelee, että henkisyyteen kuuluu hengellisyys, toinen ajattelee päin vastoin ja kolmas, että henkisyydellä ja hengellisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Vuosisadan alussa partio-ohjelman elämänläheinen lähestymistapa ei puhutellut ainostaan nuoria, vaan myös kasvattajia ja hengellisiä johtajia, jotka huomasivat, että Baden-Powelllin kasvatusmenetelmät ja tärkeimmät hengelliset periaatteet olivat sekä käyttökelpoisia että sopusoinnussa heidän omiensa kanssa. Partioliikkeen uskonnollisuuden periaate kirjattiin myöhemmin sekä tyttöjen että poikien maailmanjärjestön peruskirjoihin sanoilla "Duty to God", suomeksi velvollisuus tai kuuliaisuus Jumalaa kohtaan. Hengellinen toiminta on siis kuulunut partioliikkeeseen alusta asti.